Joo, lähdettiin tuossa perjantaina kuparinkulmaan muutamille Santerin ja Kaisan kanssa. Siellä joku iloinen veikkonen kävi minuun käsiksi, sillä hänen mielestään olin selvästikin maksullinen ja vapaasti hakattavissa ja muutenkin käytettävissä.
Santeri pelastavana ritarina repi sen irti miusta ja ystävällinen portsari talutti kyseisen herrasmiehen pihalle.
Eipä aikaakaan kun Kaisalle tuli uni, joten nuoripari suuntasi kotia kohti, mikä ei tietenkään siinä kohtaa vielä kiinnostanut tippaakaan.
Pilkun tultua löysin itseni matkalla Myyrmäkeen KK:n portsarin sekä sekalaisen seurakunnan kanssa. Olin luonnollisesti aivan naamat. Yöllä sitten tuli vähän seikkailtua ties missä ja aamukin kerkesi jo koittaa ennenkuin pääsin nukkumaan..
En vielä tässäkään kohtaa ollut päässyt kotiin, mutta yhdentoista kieppeillä lähettiin Jukan kanssa Serenaan, kunhan olin ensin ostanut itselleni uudet kengät edellisten levittyä totaalisesti keskellä tanssilattiaa. Ja mikä onkaan todennäköisempää kuin että se tapahtuu Bohemian Rhapsodyn soidessa. Huonoja nuo kengät nykyään.
Serenassa oli pirun kivaa, pelotti vaan niin perkeleesti taas kaikki.
Olin siis edellispäivän reissulta kotona siinä kuuden aikoihin illalla...
Olin ollut jotakuinkin puoli tuntia kotona kun puhelin soi. Puhelimessa oli perjantaina tapaamani portsari joka uteli josko minua kiinnostaisi tulla käymään, ovat pokeria pelaamassa Haagassa. No minähän lähdin liikenteeseen, Jaska heitti mut ja soitin pihalta että olen perillä. Kundi sanoi vilkuttavansa ikkunasta, käänsin katseen ylös ja havahduin karmeaan totuuteen: VÄÄRÄ TYYPPI!
Mieleeni tuli hämärä muistikuva yöllisestä taksista ja oudoista hyypiöistä jotka kerjäs numeroa ja mie tietysti hirveessä kännissä menin sen antamaan.
Kunhan alkushokista toivuin päätin nyt kuitenkin lähteä käymään sisällä.
Neljä kundia, kaikki aivan täysiä idiootteja. Vierailuni kesti kymmenen minuuttia, joista kahdeksan kuuntelin kun neljä jätkää vonkaa pillua. Hienoa. Nauroin koko matkan juna-asemalle.
Hyppäsin junaan ja halusin kuolla. Olin menossa kotia kohti kun puhelin soi ja tällä kertaa kyseessä oli ihan oikeasti tuo kyseinen portsari joka uteli josko kiinnostaisi tulla tämäniltaisella työpaikalla käymään. Juna sattui sopivasti olemaan kohdalla joten hilpaisin sinne. Ilokseni huomasin kyseessä olevan karaoke-baari, ja karpalolonkerokin maistui taas yllättävän hyvälle...
Sekavassa mielentilassa ja sekalaisella seurakunnalla taasen minut ihan väkisin pakotettiin lähtemään myyrmäen yökerhoihin. Jorattiin aamuun asti ja ei hetkeäkään ettei pöydässä olisi ollut vähempää kuin kymmenen valkovenäläistä/kossubatteria. Välähdys siitä että ollaan oltu jossain essolla..
Aamu. Minut herätetään tylysti. Avaan silmäni ja huomaan etten ole kotona. Ei saatana, taas perus "mis mie oon" ja ilmeni että myyrmäessä. Hienoa. Sain sentäs kyydin kotia.
Äsken äiti soitti ja käski hankkia kirjastokortin, mennä kuoroon ja liittyä marttakerhoon <3
Että tällanen viikonloppu nyt sitten.