IRC-Galleria

Jos luet tämän,
kirjoita kappale, joka
sinulle tulee mieleen
minusta. Kiitos.

Laita tämä
myös omaan
päiväkirjaasi.

Mä haluaisin olla kylmä niinkuin moni muu/
ei ikinä voisi mikään sattuu/
kuinka helppo silloin elämä olisikaan/
ei kukaan koskaan voisi mua satuttaa/

Voit sanoa mitä haluat,
se ei tunnu se ei kosketa
mene vaan mene vaan

Tivolitkaan ei saa mua nauramaan
eikä sirkus tai sata hattaraa
mene vaan mene vaan
en kävele vastaan

Toinen toistansa täällä jumaloi
ketään täysin ei silti saada voi
älä järjetön enää kapinoi
mene vaan!

Ulkona ukostaa... :)

Käytiin Kaisan kanssa linnanmäellä piristäytymässä, nyt on jo vähän parempi olo.. Taidanpa lukea juoppohullun päiväkirjaa ja mennä peiton alle lämpimään, piiloon pahalta.

Ihmettelenpä ihan tosissaan että missä vaiheessa sitä tuli näin...tunnottomaksi.
Tuntuu että mikään tai kukaan ei voi nyt lohduttaa, ei siis ole mitään varsinaista syytä, mutta kaikki vaan on niin turhaa. Kavereitakin on ikävä.

Siis tätä pahempaa ei oo mikään, miksi MIKÄÄN EI TUNNU MILTÄÄN?!

L: "-Rub my back you bitch!"
J: "-I will and i shall!
L: "-That's not my back, that's my neck!
J: "-Oh, sorry"
L: "-Not THAT BACK!"
J: "-Oooh, you mean selkä!"

Mitähän mein naapurit taas aattelee..

Sweet dreams are made of this
Who am I to disagree?
Travel the world and the seven seas
Everybody's looking for something

Some of them want to use you
Some of them want to get used by you
Some of them want to abuse you
Some of them want to be abused.

I'm sorry for the times that I made you scream
for the times that I killed your dreams
for the times that I made your whole world rumble

for the times that I made you cry
for the times that I told you lies
for the times that I watched and let you stumble

It's too bad, but that's me
what goes around comes around, you'll see
that I can carry the burden of pain
'cause it ain't the first time that a man goes insane
and when I spread my wings to embrace him for life
I'm suckin' out his love, 'cause I, I'll never be nobody's wife

I'm sorry for the times that I didn't come home
left you lyin' in that bed alone
was flyin' high in the sky when you needed my shoulder

you're like a stone hangin' round my neck, see
cut it loose before it breaks my back, see
I've gotta say what I feel before I grow older

I'm sorry but I ain't gonna change my ways
you know I've tried but I'm still the same
I've got to do it my own way.

Oltiin ryhmä rämän elikkäs Sannan ja Miikan kanssa saimaalla juhannuspäivä, mukana myös Sannan äiti ja äiteen miesystävä, sekä tietenkin lapset. Jo menomatkalla humalatila oli luonnollisesti vailla vertaa. Laivan kannesta irtosi vihreää pölyä joten saareen tultaessa oltiin kovin merkillisen värisiä. Kun oltiin rantautumassa Miika oli lentää järveen ankkurin mukana, kuitenkin murtaen ainoastaan sormensa ja ankkuri on nyt saimaan pohjassa kalojen ihmeteltävänä.
Päästiinpä sitten vihdoin ja viimein rantaan, joten dokaaminen saattoi alkaa! Tai siis.. jatkua!
Loppuillasta joku keksi että miustahan tehään jukeboxi ja lauloin sitten useemman tunnin putkeen joskus pikkutunneilla, meinasin jo ruveta ottamaan rahaa siitä touhusta mutta sitten 11- vuotiaat tytöt tuli kyselemään nimmareita :)
Jossain kohtaa aamuyöstä kampesin Miikan viereen kun palelsi niin perhanasti ja nukahdinkin... KUNNES heräsin yöllä VIILTÄVÄÄN kipuun perseessäni! Ja jalassani! Olin luonnollisesti asiasta ihan kauhuissani ja kiljuin Miikan hereille.
"-Miika!"
"-Mitä?"
"-Miun perseeseen koskee! Auta, mie kuolen!"
"-Pitääkö sitä hieroa?"
"-HAISTA VITTU!"

Noh, aikani huudettuani nukahdin sitten uudestaan.
Aamupäivällä hilluttiin aikamme ja lähettiin kotia kohti. Miikka nukkui sylissä kotimatkan <3
Miika lähti tuossa puolen yheksän kieppeillä kuskaamaan miuta kohti Vantaata, ja matka meni oikein rattoisasti kunnes jossain kohtaa havahduin aivan hirvittävään paskahätään. Tuumasin vaan Miikalle että nyt on mentävä......................
Miika ajoi jotakuinkin neljääsataa seuraavalle huoltikselle jonka veeseessä vietinkin seuraavat puoli tuntia.
Matka jatkuu, ja olo alkaa helpottua... Mutta ei toki kovin pitkäksi aikaa, sillä olinhan unohtanut alaselkä-perse-jalka kipuni. Ikävää, minulle.
Oltiin jo kehällä kunnes Miika jossain kohtaa vain tuumasi tyynesti että "sakot tulee".
Mie en oikein ollu planeetalla, ennen kuin huomasin moottoripyöräpoliisin heristävän sormeaan auton vieressä. Mie luonnollisesti räjähdin nauramaan sille että miten joku voi ottaa tulevat tonnin sakot noin rauhallisesti, jolloin poliisi näytti että ikkuna pitää avata. Miikahan avaa, jolloin poliisi huutaa ei-niin-rauhallisella-ja-lempeällä äänellä "-MITÄS VITTUA SIELLÄ NAURETAAN???"
Kerrottiin sitten poliisille ettei myö suinkaan hänelle naurettu, jolloin poliisi paahtoi tuohtuneena kahtamiljoona tiehensä prätkällään. Huomasimme siinä kohtaa viimeistään tulleemme pääkaupunkiseudulle. Eipähän kuitenkaan saatu sakkoja.

Vihdoinkin pääsin kotiin.. Hiton rankkoja nuo Lappeenrannan vierailut, helkkari soikoon!