kieltäydyn kätchäämäst tunteit, siihen pyrin ite,
kerran kai olin rakastunu, senki tyrin ite
itsekkyydel, ja se sattu väärään hetkeen ja paikkaan,
enkä mä osaa kelaa kaksil aivoil samaan aikaan.
taas seurustelukammo, tunteet ku puulla,
enkä enää ees anna luulla, et meist vois jotain tulla.
helppohan mun ois klubeil jauhaa bullii ja bluffaa,
mut useimmiten oon vaa mieluummin himas yksin ja muffaan.
epäsosiaalinen ja nyt viel tunnevammane,
ihmissuhteis juoksen helposti mun tunteita hanee.
joskus viiskybäsenä ehkä uudestaan yritänki,
mulle on sanottu, et niit oikeit ois enemmänki.
toivotaan, taas ku hannaan pois mun luolasta,
ei voi tietää mitä on makee jos ei tiiä suolasta.
mut nyt tiiän, saa nähä jos kokemukset auttaa,
tuskin, mut mun ei oo tarkotus satuttaa.