Siitä tulee aika tarkalleen 10 vuotta, kun olen viimeksi pyöräillyt. Ja näinä päivänä myös 15 vuotta, kun jouduin fillarilla liikenneonnettomuuteen. Oma fillari odottaa vielä alhaalla sitä suurta motivaatiopiikkiä, että sen saisi fiksattua. Ehkä jo tänä kesänä :)
Emäntä hankki pyörän tossa alkukesästä, joskin pumppauksella ei saatu kuin eturenkaaseen ilmaa. Tästä alkoi projekti, jolle toivottavasti tuli onnellinen loppu.
Ensimmäinen varaosien hakumatka olikin sitten uusi sisä- ja ulkokumi. Sisäkumin mukana tuli venttiilikin, joten kaikki piti olla kunnossa. Kun kumit oli saatu vaivoin vaihdettua (se on yllättävän työläs operaatio saada se ulkokumi vanteen ympärille) ja ilmaa takagummiin, ei ilmat pysynytkään sisällä. No venttiilien vaihdollakaan tästä ei päässyt pidemmälle, joten projekti viivästyi jälleen.
Hankin sitten uuden sisäkumin, jossa oli ah niin ihana autoista tuttu venttiili. Ei enää ikävillä lelupumpuilla pumppaamista vaan Teboilille minuutin kävelymatka, 5 sekuntia ja rengas täynnä.
Vihdoin tänään sitten tositoimiin ja heti alkajaisiksi tuli tehtyä 18 km lenkki vaihtelevissa olosuhteissa, johon mahtui ihan riittävästi mäkisiä osuuksia, Tampereella kun tämä Näsijärvi jonka rannalla asustelen, on 18 metriä korkeammalla kuin tuo Pyhäjärvi, jonka reunustaa tuli kuljettua.
Se, mihin lenkillä tuli kiinnitettyä erityisesti huomiota, että osa pyöräteistä oli jäänyt merkkaamatta toisesta päästä asiaankuuluvalla merkillä, olipa yhdessä paikassa merkki käännetty osoittamaan 90° väärään suuntaan. Puutarhakatu puolestaan toimi hyvin sujuvana lännen ja idän välisenä baanana, joten nöiden muiden katujen ahtailla jalkakäytävillä ajalevia fillariterroristeja olisi kiva saada sinne siirettyä.
Huomaa kyllä, että jalat ovat tuon lenkin jäljiltä rikki. Enemmän kuin oikeastaan viimeisestä 11 km kävelystä. No, muutama kerta vielä kesän aikana, helpottaa kovasti kuvausharrastustani.