Edellisestä blogimerkinnästä onkin jo reilu viikko aikaa, jonka jälkeen on tapahtunut yhtä sun toista.
Fiilis: väsynyt, mutta onnellinen
Blogimerkinnän luettavuutta haittanee sirpaleinen tieto ja väliin heitettävät asiat, jotka haittavat asioiden sisäistämistä. No, mutta elämä... sisäistämistä siinäkin. Olen onnellinen ja näytän sen, vaikka vaikea vieläkään tajuta, et mitä on tapahtunut. Sopivan väsyneenä voi luulla kauniiksi uneksi, kun tuttu nimi aukeaa irkissä privaan, tulee tekstiviesti tai soitto. Mutta kun taas halataan ja tulee suukko huulille, tiedän, ettei se ollut vain unta.
En tiedä mitä loppiaisessa juhlitaan, mutta itse lähdin sitä viettään sadan kilsan päähän saman tyttösen luo, jonka kanssa olin viettämässä uutta vuotta. Se aika oli ehkä parhaimpia viikonloppuja elämässäni, ellei paras. Ainoa vika että piti lähteä 4 päivän jälkeen pois. Tänä aikana melkein synnyin uudelleen - en palannut reissusta rähjäisenä vaan onnellisena ja tyytyväisenä. Ja hyvin tärkeää myös se - kaikki stressi oli kadonnut. Todellinen hermoloma parhaassa seurassa.
Mullon jo ihan älytön ikävä luokses...
Mut paljon jää mun ja Sadun salaisuudeksi. Ihan kaikkea ei tarvi julkisesti kertoa, eikä tuu koskaan kerrottua :)
8< - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -
Ompas elämä ihanaa. Kertakaikkiaan. Taidan leijua ilmassa :)