kuljin
varjojen veljenä
vaelsin suuren varjon tietä
varjot, tovereista
uskollisimmat
tosi taistelijat
kunnes hetkeksi sorruin
tanssiin auringon ympärillä
kaikki se keveys
ennalta tuomittu riemu
ja minä olin se
joka pitelee karitsaa
kun se uhrattiin
ettei iltaa tulisi
sen kaula ei katkennut
ja aurinko nauroi minulle
niin kuin nauraa se
joka on kaiken aikaa tietänyt
varjot, pimeän partisaanit
eivät ne
veljeään hylkää
vievät vuorille
joilla ei tarvitse uneksia
varo, elämä on niin autiota
että siihen on vaikea mahtua
niin lyhyt askel
niin suuri pelko
-taberman-
Uusimmat blogimerkinnät
- ja bestiksestäni...(20.9.1955) 30.01.
- sama läheisestä ystävästäni(28.1.19... 30.01.
- analyysi siitä, mistä kaikki tämä hulluus... 30.01.
- [Ei aihetta] 19.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- [Ei aihetta] 18.12.
- pitkästä aikaa... 18.12.
- Pohojanmaan tähkäpäätä x) 14.10.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2010 (3)
- ▶ 2009 (287)
-
▼
2008 (702)
- ▶ joulukuu 2008 (62)
- ▶ marraskuu 2008 (62)
- ▶ lokakuu 2008 (58)
- ▶ syyskuu 2008 (55)
- ▶ elokuu 2008 (41)
- ▶ heinäkuu 2008 (38)
- ▶ kesäkuu 2008 (19)
- ▶ toukokuu 2008 (114)
- ▶ huhtikuu 2008 (128)
- ▶ maaliskuu 2008 (59)
- ▶ helmikuu 2008 (52)
- ▶ tammikuu 2008 (14)
- ▶ 2007 (568)
- ▶ 2006 (39)