Aloittelin sitten eilen pitkästä aikaa palapelin semmoisen tuhannen palan! Onneksi Sanna on todella hyvä uninen ja Katri viihtyy osan päivästä yksin leikkien, sillä minähän jäin koukkuun saman tein (velvollisuuksiani tietenkään unohtamatta)... eilisen päivän aikana sain 1/3 valmiiksi ja siinä oli vielä helpoimmat osat, mitähän tapahtuu kun alkaa kaikista vaikein eli taivas ja sitä on aikas ..........!!! Kai sitä löytää itsensä 4 aikaan yöllä silmät ristissä hokemassa itselleen "yksi pala vielä, sitten lopetan"!