Huomasin, et on ollu aika synkkä elokuu, mut niin on syyskuukin. Isä oli viime yönä mun unessa. =) Viime aikana illat on tuntunu hirveen pitkiltä ja raskailta, kun tietää nukkumaan mennessä, että itku tulee taas. Ei päivääkään mene ilman, että isä tulee ajatuksiin. Aina tekis mieli soittaa sille, mutta kun se ei ole mahdollista. =( Viime päivinä olen miettinyt isän viimeisiä aikoja ja olihan se helpotus sille päästä pois, mutta tajuskohan se millaisen ikävän se mulle jätti. Sydämessä on iso reikä. Niin kova ikävä!