Joo, pakko vähän itkeä nyt kyllä :D Anteeksi jo etukäteen tätä angstipurkaustani :P Eli olen nyt taas yksin. Kai voisin soittaa vielä joillekin, mutta kun kaikilla tuntuu olevan jo suunnitelmat täynnä enkä mä tunnu mahtuvan niihin. Tuntuu myös ettei ole ketään kenelle soittaa. Tuntuu tyhmältä huolehtia koko ajan ihmisestä joka olikin susi lampaan vaatteissa... Mutten voi sille mitään. Kai siihen on tottunut, huolehtimaan toisesta ja miettimään koko ajan että mitä se nyt tekee ja missä se nyt on... Luulen taas ettei tämä henkilö uhraa ajatustakaan minulle. Noh, siihen on totuttu jo niin monta kertaa. Mikä on menestyksen ja suosion salaisuus?
Siinäpä sitä paskaa taas olikin.
Nyt siis taas kieriskelemään näissä ajatuksissa sängynpohjalle... yksin.
ps. Eilen tuli katsottua Saksikäsi Edward ja samankaltaisuuden sekä säälin tunne oli murskaava, sympatiani ehdottomasti hänelle...
Uusimmat blogimerkinnät
- Nijmegen maanantai 01.09.
- Tunnustuksia. 15.07.
- Prague, Praha, Ihanuuksien kaupunki 26.06.
- Yhdessä 16.03.
- selviytymiskamppailu - päivä 2 29.02.
- selviytymiskamppailu - päivä 1 28.02.
- kauhea kohmelo on... 10.02.
- It's pancake day! 05.02.
- Kunnon RÄHINÄ! 25.01.
- Sen pituinen se 05.11.
Selaa blogimerkintöjä
- ▶ 2009 (1)
- ▶ 2008 (10)
-
▼
2007 (9)
- ▶ marraskuu 2007 (1)
- ▶ lokakuu 2007 (2)
- ▶ syyskuu 2007 (5)
- ▶ elokuu 2007 (1)
- ▶ 2006 (19)