mä sanoin joskus; pitää jaksaa, mut nyt ei jaksa,
yks elämä elettävänä, ja seki on paska
mut menetän sut niinku muut rakkaat,
joka aamu pelkään et laukkus pakkaat
oon pahoillani kun en osaa enää luottaa
mut liikaa iskui, haavoja se selkään tuottaa
puukottaa, ja sit itken vaa verta
mut miks vitus näin käy joka kerta?
mut kyl mä pärjään, kyllä siihen tottuu
tuntuu vaa et elän yksin elämäni loppuu