IRC-Galleria

R.I.P.

Akasha

Eihän sitä kotona pysy perjantaisin, edes sillä uhalla, että joutuisi nukkumaan olohuoneen lattialla. Latti on oikeastaan ihan mukava paikka nukkua. Etenkin, jos ei ole ainut, joka siellä nukkuu. Kiitoksia seurasta vieressä nukkuneet..
Alkoholin ja kavereiden seurassa siis meni sekin perjantai. Mutta poiketen lähiaikojen humaltumisista, niin eilisen jälkeen miulla on jotain, jolla ylpeillä. Opin nimittäin soittamaan kitaraa jonnin verran! :D Tästä saan kiittää Jannea. Kiitos ja kumarrus hänelle.. Kyllä sitä humalassakin oppii. :)
Ainut huonopuoli tässä on se, etä nyt miun tekee mieli ihan kamalasti soittaa kitaraa.. "Isi, mie tahon kitaran!" Eipä taida ostaa, kun ei suostunut maksamaan viulutuntejakaan .. :'( Olisin niin kovasti halunnut oppia soittamaan viulua.
Meinasi unohtua.. Erityis kiitos Tommille, joka yllytti miuta oppimaan kitaran soittoa, kun väitti etten oppisi. :D Lälläspöö.. Bluesia on kiva soittaa.. Kyllä mie vielä joskus opettelen koko Nothing else mattersin. :) Ja Tanelille tiedoksi, että mie haluan oppia soittamaan loputkin siitä Bloodlinesta!

"Oli hepokatti maantiellä poikittain.."

Ja mitäköhän sitä tänään keksisi.. *wirnistelee "pahat" mielessä*

*Haukotus*
Saavui juuri kotiin. Väsyttää hieman, kun nuo yöunet jäivät noin kahden tunnin mittaisiksi. Sain jonkun ihmeen päähän piston, lintsasin koulusta ja liftasin eilen Turkuun. Kyytiin ottajat olivat mukavia, kiitos heille. Ja kiitos Jesselle seurasta. Onhan se Hesburgerissa istuminenkin tapa viettää lauantaita. X) Toivottavasti nähdään taas pian..

Tässä vaiheessa meinasin sitten saada hepulin, kun yöpaikka kaatui alta. Eli kiitos kyseiselle henkilölle. Ei tarvitse enää pitää mitään yhteyttä! Turusta lähdin sitten linja-autolla Hellsinkiin klo:00.00. Ja taas kiitos Jesselle, kun jaksoit odotella miun seurana, taas Hesburgerissa. Hellsingissä olin vähän ennen kolmea. Kipitin Kampista sitten rautatieasemalle ja koska tämä avasi ovensa vasta viiden aikaan, niin kipitin takaisin Kamppiin istuskelemaan. Latailin siinä kännykän akkua, piirustelin ja kirjoittelin matkakertomusta.

Rautatieasemalle taas saavuttuani (vähän etuajassa) rupattelin muutaman alkoholista juopuneen hopparin kanssa, jotka olivat hävittäneet ystävänsä. Livahdettuani näiden seurasta rautatieaseman sisätiloihin tutustuin Topiin, kenen juna lähti hieman ennen omaani. Juttelin hänen seurassaan sitten aamu viidestä vähän yli kuuteen. Kiitoksia hänelle aamukahvista! Juna lähti sitten Hellsingistä Lappeenrantaan klo:06.34. Kävelin sitten Lappeenrannan rautatieasemalta kotiin, keskustaan. Samalla tuli höpöteltyä mutsin kanssa puhelimessa. Olin hieman pettynyt, sillä ajattelin, että hän olisi saanut kohtauksen kuulessaan tempauksestani..

Nyt istun sitten kotisohvalla ja olen ihan tyytyväinen reissuuni. Kun sain kerättyä itseni kasaan ja päätin tuhlata ensikuun ruokarahani kotiin paluuseen, niin kaikki meni todella mukavasti! Ensi kuulle onkin sitten kymmenen euron budjetti ja tajusin kotiin kävellessä, että nekin rahat menevät, kun pitää lähteä Kotiteollisuutta kuuntelemaan! :) Mutta olihan tuo sen arvoinen reissu, että nyt voi syödä makaroonia ja tonnikalaa..

Perskele! Nyt ei enää nukuta.. Voisi ruveta vaikka siivoamaan. :D

Hmm.. Pitäisikö alkaa huolestu? Olen viimeiset 2h selaillut www.psyke.org :in sivustoja. Katsoin kaikki valokuvat mitä löysin.. Joitakin kuvia ihailin haltioituneena ja joillekkin tuhahtelin. Mikäköhän näissä kuvissa viehettää miuta? Outoja otuksia oudossa maailmassa.. Joku muu saa huolestua miusta, mie en jaksa. :D

Juttelin tänään erään ystäväni kanssa ja kummastelimme, miksi aina kun tapaamme uuden ihmisen tutkimme katseellamme, jos hänestä vaikka löytyisi jotain samaa mitä meistä..

Kauhean kauniita piirtoja iholla..

Tähänkö tämä taas menee?
Kello lähentelee aamu kuutta ja mie en ole nukkunut yhtään. Tv meni kiinni, vähän ennen neljää, koska se häiritsi liikaa Bible blackin katsomista. Viimeiset kaverit mesestä lähtivät kolmen jälkeen (kiitoksia heille seurasta).. Sain kirjoitettua vanhan novellinkin uusiksi. Ei pitäisi olla enää kirjoitusvirheitä (mitä täältä taitaa löytyä). Ja nyt mie vain istun ja ihmettelen, että mitäs sitten. Kyllähän tässä alkaa nälkäkin tulla, kun viimeeksi on syönyt n.12h sitten, mutta ruoka on ihan turha keksintö! Vedelläkin pärjää..

Nukkumaan?
Olisihan sekin mahdollisuus, muttei tahdo onnistua. Kokeilin, ei tullut mitään ja tuli koneelle. Traguskin painoi ilkeästi, eli en saanut edes päätäni tyynyyn hyvin. Tenoxit olisi tietysti hyvä vaihtoehto (tietämättömille: ne ovat unilääkkeitä)! Mutta ongelma onkin siinä, ettei miulla niitä ole. Muutenkin tulee mussutettua ihan liikaa lääkkeitä..

Mikä mättää?
Kyllähän miuta väsyttää, muttei nukuta. Haluaisin unten maille, mutta ajatukset eivät anna rauhaa. Eli suomeksi: pääni sanoo kohta poks! Pehmolelutkaan eivät nyt auta! *möks* Ei edes, minulle hyvin rakas, pehmolepakkoni (ja nyt ei ole kyse mistään lesboilusta, te senkin sairaat pervot).. :(

Ratkaisu..
Taidan sammuttaa läppärin, ennen kuin se ylikuumenee ja sanoo poks (enhän olekkaan ollut koneella kuin n.7h). Haen lasin vettä ja kipitän peiton alle lukemaan Vampyyri Lestatia. Tai Goth chic'iä.. Tekisi mielä lukea ennemminkin Lovecraftin tai Poen novelleja, mutta minkäs teen, kun ei ole. Satanic Biblekin odottaa vuoroaan päästä luetuksi, mutta kaikki aikanaan.

Lopetus..
Jos joku tästä aamusta löytää jotain hyvää, niin hyvää huomenta hänelle. Mie voisin ottaa ne kauniit unet vastaan.. Taitaa mennä seuraavaki yö näissä merkeissä.

Minulle tärkeä ihminen näki tässä yksi kaunis yö, aikas mielenkiintoista unta... Tässä unessa ystäväisemme TriSarvilahti puukotti miuta jalkaan. Ja tämän jälkeen, joko minä tai tämä minulle tärkeä ihminen, tunki kätensä sisään tästä haavasta.

---x---x---X---x---x---X---x---x---X---x---x---X---x---x---X---x---x---X---x---x---X---x---x---

Itse näin viime yönä unta, kuinka revin syntymättömän lapsen, tämän äidin kohdusta, paljain käsin. Tämä asia tuli mieleeni muutama päivä sittten... Ja muuttui näköjään uneksi. Tämä äiti, tässä unessa, oli kylläkin mies...

Alitajunta on hassu asia...

Joulu on aina niin ihanaa aikaa. Kuumetta, kipuja ja antibiootteja. Eipä ole ensimmäinen kerta, kun tämä neiti on jouluna kipeänä. Enhän mie muuta ollutkaan pentuna... Mutta silti odotan niitä ihunia lahjapakettaja innolla. Ja mummin tekemiä porkkana- ja makaroonilaatikkoita! *huokaa hymyillen* Jos kuume ei nujerra tätä pakanaa ihan täysin, niin ajattelin jopa yrittää pitää hauskan joulun. Ei se varmaan onnistuisi, ilman miun ihunaa rakasta, jonka kainaloon pääsen kääriytymään.

Hyvää joulua...

Sainpahan sitten viimeinkin internetin omaan läppäriini... :) Tämä kaunis päivä koitti kylläkin jo eilen...

"Niin kirjoitin liikaa eilen taas
kirjoitin sulle uudestaan
pitäisi muistaa uskaltaa
pitäisi muistaa yrittää
raha kai aina ratkaisee
odotus viimein palkitsee
lajinsa parhaat selviytyy
kun maailma toisin järjestyy

tie pelastaa
tie pelastaa jos uskaltaa
tie pelastaa jos vaihtaa suuntaa

maanantai taas saapuu aivan liian aikaisin kai
on liian helppo olla onnellinen
minä tiedän kyllä sen, minä tiedän kyllä sen
miltä tuntuu.."

Olisi niin helppo vain mennä kotiin ja nukahtaa peiton alle. Mutta jääkö minulta elämättä jotakin, jos sen teen? Jos tekisinkin päiväunien jälkeen jotain suurta! Valloittaisin maailman? Siivoaisin asuntoni? Silti ne koulu asiat riivaavat, vaikka kirjat olisivatkin laukun kätköissä piilossa... Voisiko joku napata miuta niskasta kiinni, sillä en itse siihen ilmeisesti kykene.