Niin. Muistuipa tässä mieleen, että armeijassa opin erään myöhemmässä elämässä erittäin hyödylliseksi muodostuneen taidon. Märissä unissa juuri oikeassa kohtaa heräämisen ja pidättämisen.
Se on tämän loman aikana säästänyt pariinkin otteeseen bokseripyykiltä.
On kummaa, että parin viikon erossaolo tekee näin kovan ikävän ihan ei-fyysisestikin. Minulla on Nooraa koko ajan ikävä. Ei siis haikeasti ja murehtien ja epätoivoisesti, vaan niin, etten malta odottaa lauantaita, että pääsisin hänen luokseen. Upeaa, että lauantai on jo ylihuomenna. Olen ihan :X <3 ja vaikkapa jopa <4.
On uudenvuoden juhlat tulossa. Ollaan Kotkassa, Ilmeisesti Annan luona. Anna on Nooran kaveri.
Lauantaina ajattelin juoda kuohuviiniä.
ps. Oluttakin saattaa mennä. Ja viinaa.