Hän häpeää sitä taloa,
Josta kaikki sai alkunsa
Hän ei muistele vanhempiaan
Eikä köyhyyttä,
Kun pääsi sieltä
Hän vetää suuria linjoja,
Herättää pelkoa monissa
Sanotaan, että hänellä on
Tapa lakaista
Ongelmat tieltään
Kun katsoo kylmästä ruudusta
Kylmiä uutistietoja,
Vaikka kaiken sen järjesti
Vuosia aiemmin,
Ei tunne mitään
Valta on kasvava humala
Niin kolmen kyynärän jumala
Syntyy hänessä voimasta sen,
Jos uskoo niin
Ja usko pitää
Hänen laillaan me harhailemme
Eksyneinä, ja tiedä emme
Minne katosi toiveet ylväät,
Kun vain onnettomuutta kylvää?
kertosäe:
Suuressa armossaan
Luoja teki meille maan
Poltettavakseen ja tuhottavakseen
Sai sen
Hyvä ihminen
Kadulla mellakka räjähtää
Se on vain hyttysten ininää
Hän soittaa hotellihuoneestaan
Puhelintytölle
Ja käskee luokseen
Sen ohikiitävän sekunnin
Hän muistaa vaimon ja lapsetkin
Mutta vain tällä tavoin hän voi
Jotain tuntea
Ja aika juoksee
Hänen laillaan me harhailemme
Eksyneinä, ja tiedä emme
Minne katosi toiveet ylväät,
Kun vain onnettomuutta kylvää?