En mitään erikoista,
vastaan.
Mitä ihmettä illalla pukisin,
millä värillä itseni meikkaisin,
kuinka hiukseni tänään laittaisin?
Saatan käydä kaupungilla,
Jatkan venytellen,
laiskan huolimattomasti.
Mihin aikaan,
millä mennään,
missä nähdään,
mitä tehdään?
Tai sitten laiskottelen,
toistan tuttua dialogia
Silmäillen koneen näyttöäni tärkeän näköisenä.
Miten helvetissä maailmassa
voi olla näin paljon kysymyksiä?
Taidan tänään imuroida,
ehkä lähden ajoissa töistä,
puolihuolimattomasti tokaisen.
Miten muuten ehtisin
nukkua päiväunet
ja vaihtaa vaatteeni sataan kertaan?
Saan osakseni
tietävää myhäilyä.
Helvetti, nyt vielä epäillään.
Miten niin näytän levottomalta?
"Rakastunut,"
sanovat.