Tunnit kuluu,
silti aika matelee.
Muistot kuihtuu,
sydän sirpaleitaan keräilee.
En tahtonut että tässä kävisi näin,
silti tähän yksin seisomaan jäin.
Uskoin kauan, et me ollaa yhdes ikuisesti,
enkä sua joutuis jättää menneisyyteen.
Nyt tähän on tultu, erilleen meidän matkat käy.
Sä vallotit mun sydämmen ja nyt särjit sen silti sua kaipaan.
[kopioitu]