Miten jotakin niin rakasta voi ikävöidä näin paljon vaikka sen näkikin eilen. Mä antasin mitä vaan et olisin tän henkilön luona halaamas sitä ja sanomas et kaikki kääntyy viä hyvi sä tuut tervehtyy mä oon su tukenas mut mä en pääs sin vaa nii helposti. Se kuinka mä näin se eile kahden viiko jälkee vihdoinki ja sain ol hänen kans 2 tuntia ainoo asia mitä me tehtii oli et me vaa puhuttii ja halattii toisiimme. vaikka mä tiiän että hänellä on hankalaa on se mullekki vaikeaa seurat kuinka hän kärsii ja tuhoaa itteää jote mä tiiän et se on vaa hänen hyväks ol siellä mut mä tarvi mu ystävääni kunpa vaan mä osaisin auttaa häntä <3