IRC-Galleria

Kävin eilen Anttilassa ostamassa 20 kg säkillisen Sertiä koiralleni.
Kassajonossa nainen takanani kysyi, omistanko koiran.
Mitä hemmettiä se ihminen oikein kuvitteli, elefanttiko minulla olisi
kotona?

No minäpä päätin piristää tylsää elämääni. Kerroin naiselle, että ei,
minulla ei ole koiraa vaan olen päättänyt aloittaa uudelleen Serti-dieetin.
Lisäsin, että se ei ehkä ole hyvä idea, koska edellisellä kerralla päädyin
sairaalaan, mutta toisaalta olin laihtunut 25 kiloa siihen mennessä kun
heräsin teho- osastolta tippa molemmissa käsissä ja letku jokaisessa reiässä
mitä kropasta löytyy.

Kerroin naiselle että dieetti toimii niin, että tungetaan taskut täyteen
Sertiä, ja aina kun näläntunne yllättää heitetään pari papanaa suuhun.
Serti on täydellisen tasapainoista ravintoa, joten ruokavalio toimii oikein
hyvin. (Tässä vaiheessa koko kassajono kuunteli korvat hörössä.)

Nainen kysyi aivan kauhistuneena olinko joutunut teho-osastolle koska olin
saanut myrkytyksen koiranruuasta. Vastasin etten suinkaan;
olin astunut varomattomasti ajoradalle nuuhkiakseni söpön kultaisen noutajan
persuksia ja auto ajoi meidän molempien yli.

Edessäni jonottanut punakka kaveri nauroi niin kovaa että olin aivan varma
että hän saa sydärin.

Myymälänjohtaja kutsuttiin paikalle ja sain porttikiellon Anttilaan.

Tänään menen Prismaan....

Vitsi :]

Otteita koiran päiväkirjasta:

Päivä 180
08:00 Jee! Koiranruokaa! Mun lempparia!
09:30 Jee! Autoajelu! Mun lempparia!
09:40 Jee! Kävelyretki! Mun lempparia!
10:30 Jee! Autoajelu! Mun lempparia!
11:30 Jee! Koiranruokaa! Mun lempparia!
12:00 Jee! Lapset!Mun lempparia!
13:00 Jee! Piha! Mun lempparia!
16:00 Jee! Äiti! Mun lemppari!
17:00 Jee! Koiranruokaa! Mun lempparia!
17:30 Jee! Iskä! Mun lemppari!

Otteita kissan päiväkirjasta:

Päivä 752
Vangitsijani jatkavat huomioni kiinnittämistä omituisilla pienillä heiluvilla esineillä. He syövät prameasti tuoretta lihaa, kun taas minut he pakottavat syömään kuivia palleroita. Ainoa asia mikä pitää toivoani yllä on toivo paosta, ja se lievä tyydytys jonka saan aina kun hajotan huonekalun. Huomenna taidan syödä taas huonekasvin.

Päivä 761
Tänään yritykseni tappaa vangitsijani pyörimällä heidän jaloissaan kun he kävelevät melkein onnistui. Täytyy yrittää samaa portaiden yläpäässä. Yritin aiheuttaa kuvotusta ja inhoa sortajissani oksentamalla taas kerran heidän lempituolilleen. Pitää yrittää samaa heidän sängylleen.

Päivä 765
Yrityksessäni herättää sortajissani pelkoa ja näyttääkseni, mihin pystyn vein heille päättömän hiiren ruumiin. He vain lässyttivät ja jankuttivat kuinka hyvä pikku kissa olen. Hmm... ei toimi suunnitelman mukaisesti.

Päivä 768
Vihdoinkin tajusin kuinka sadistisia he ovat. Ilman minkäänlaista syytä minut valittiin vesikidutukseen. Tällä kertaa tosin siinä käytettiin myös polttavaa ja vaahtoavaa kemikaalia, jota he kutsuivat shampooksi. Mikä sairas mieli pystyykään keksimään sellaisen nesteen! Ainoa lohdutukseni on peukalonpalanen, joka on vieläkin hampaitteni välissä.

Päivä 771
Heillä oli jonkinlainen salaseuran kokous. Minut laitettiin eristysselliin koko tapahtuman ajaksi. Kuulin kuitenkin heidän äänensä ja haistoin pahanhajuisen, olueksi kutsutun aineen lasiputkiloissa.

Tärkeää: Kuulin, että eristykseni johtui minun aiheuttamastani "allergiasta". Pitää ottaa selvää mitä se on ja miten voin käyttää sitä hyväkseni.

Päivä 774
Olen täysin vakuuttunut, että muut vangit ovat vasikoita. Koira päästetään säännöllisesti vapaaksi, mutta vaikuttaa palaavan erittäin mielellään takaisin. Hän on aivan selvästi idiootti. Lintu taasen välittää jotain informaatiota heille, koska puhuu koko ajan heidän kanssaan. Olen varma, että hän raportoi jokaisen liikkeeni. Ja koskapa hänet on sijoitettu metalliseen huoneeseen, hänen turvallisuutensa on toistaiseksi taattu. Mutta minä voin odottaa. Se on vain ajan kysymys...

Pistä vitutus kiertoon!
(valitan tekstissä esiintyviä alatyylin ilmauksia)

Piipahdin lauantaiaamuna leipomossa. Viivyin vain 5 minuuttia
liikkeessä ja kun tulin ulos, näin lappuliisan kirjoittamassa
pysäköintivirhemaksua.

Niinpä kävelin hänen luokseen ja sanoin tyynesti: "Hyvää huomenta,
käväisin nopeasti leipomossa hakemassa viinereitä viikonlopun
kunniaksi."

Hän ei reagoinut mitenkään kommenttiini ja jatkoi vain lappunsa
kirjoittamista. No siitähän minä vähän kiivastuin ja korotin ääntäni.
"Hei haloo? Oletteko kuuro vai muuten kusipää? ,sanoin että käväisin
vain leipomossa!"

Hän katsoi minuun ja sanoi: " Mitä sitten; tähän ei saa pysäköidä ja
sitä paitsi Teidän tulee hieman hillitä itseänne!

Pikkuhiljaa menetin hermoni kokonaan.... Niinpä haukuin Häntä tyhmäksi
nartuksi ja lisäksi sanoin hänelle vielä, että hän saisi tunkea
kynänsä ja sakkolappunsa rumaan laihaan narkkarin perseeseensä.

Silloin hänkin hermostui ja mumisi jotain, että perästä kuuluu ja
kaikki tämä täyttää jo kunnialoukkauksen mitat.

Mutta kun minulla oli jo paineet purkautumassa niin en pidätellyt,
vaan huusin vielä hänelle, että minkä ihmeen kunnian? Hänhän on
paikkakunnan suurin huora! Ja jos tuntuu, ettei siinä hommassa tienaa
tarpeeksi, niin voisi pukeutua vaikka mieheksi ja myydä persettä.
Kyllä varmaan joku epätoivoinen sokea homo hänet löytäisi.

Parkkipirkko noteerasi selvästi myös tämän herjauksen,punottaen
ilmoitti lisäävänsä sen kanteeseensa ja kertoi, että haastelappu
saapuu sitten ensi viikolla.

No minullehan se oli aivan samantekevää...
Olinhan tullut leipomoon kävellen.

- joo ei siis mulle tapahtunu, luin jostai.