IRC-Galleria

Ja hei taas rakkaat lukijat. Kello on 04.03, Raumalla sataa paskaa ja jos sinä luet tätä olet yhtä kipeästi elämän tarpeessa kuin minäkin. Btw, lukijamäärä kun kasvaa ihan hulvatonta vauhtia, niin ehkä ensi viikolla rikomme jo kolmen lukijan rajankin. ;) ..painottaen sanaa ehkä.

Ja tottakai tämän viikon aiheena on nyt Jenna ja Jennan lentolippu. Haluaisin hillitä aiheesta puhumista, mutta.. EI PYSTY! Mä en ole elämässäni odottanut mitään näin paljon. Tai no, myönnän, olen mä.. Odotan ikuisesti sitä että ruoka ei lihota vaikka sitä söis 10 hengen edestä ja myös sitä, että humalaan pääsis nopeampaankin tapaan kuin litkimällä nesteitä monta tuntia. Ja tottakai mä odotan myös, että jonain päivänä miehet tajuais asioita oma-aloitteisesti. Heh.. Tiedän.. Mustakin toi on hauska ajatus ja ei tässä elämässä tapahtumassa. :P
Mut palataas nyt siihen aiheeseen. Aiheena siis, kappas kappas: MINÄ. :D Mulla on siis lentolippu, mulla on tiedossa lähto- ja paluupäivä, mutta niiden välissä olevista päivistä en tiedä mitään. Mä vaan teen mitä käsketään. Jos mun käsketään tanssia, ni mä tanssin. Jos mun käsketään laulaa, ni mä laulan. Jos mun käsketään jutella jokaiselle vastaantulijalle Saksan kaduilla, niin sit mä juttelen jokaiselle vastaantulijalle kadulla. Juomisen ja syömisen mä hoidan käskemättäkin. :D Jos mun käsketään naamailla tuunatussa sporttiautossa, niin sit mä naamailen siinä vitun sporttiautossa. Ja jos mun käsketään lausua rivouksia saksaksi saksalaisille miehille, ni sit mä mitä luultavimmin saan saksalaista miestä. :D
..Pidetään kaikki yhdessä nyt ne peukut pystyssä et toi viimenen on käskylistalla..
Eniveis, musta itsestäkin on hullua että multa löytyy näin kova luotto ihmiseen jota en montaa kuukautta ole tuntenut. Ehkä mä seison siellä lentokentällä ja kukaan ei ole vastassa, mut enköhän mä sit opi. :D Vielä ei ole elämä kouluttanu tarpeeks, joten mä menen ja uskon siihen, että siellä se on, haukkuu alkuun taas tyhmäks suomalaiseks muijaks ja on tyytyväinen ku olen just niin kädetön idiootti ku olenkin. :D Tyhmäks se luultavasti haukkuu siks, että mitä luultavimmin se joutuu mua siel hakemaan ku en kuitenkaan tajua missä mun kuuluis olla. :P Täytyy varmaan blondata pää, jos heruis edes jotain ymmärrystä.. Säälipisteet kotiin. ^^

Typerä hymy tulee väkisinkin ku ajattelee asiaa. Mulla on se sama typerä virne varmaan koko sen viikon siellä. Eikä siinä, muuten ihan jees, mutta miehen saantia se ei auta sillä se virne ei pue mua. :( Erään miehen sanoin: Sun naama vittuilee kun sä hymyilet.
Hymyillessä siis vittuilen, kun avaan suuni niin vittuilen ja pelkkä katse pyrkii vittuilemaan. Ja erään sanoin näytän ylimieliseltä. Vittu mähän oon vastustamaton.
(Äläkä nyt hyvä mies panikoi ja revi pelihousujasi pohtiessasi tuskaisesti, että miten näin ihastuttavaan naiseen voi saada yhteyden. Tässä:0449597747)

Nyt vielä jokunen viikko rahantekoa ja sit mä pääsen maistamaan taas hetkeks sitä jännempää elämää. Enkä ensimmäistä kertaa elämässä edes ajattele negatiivisesti. Mä tiedän, että se on odotuksen arvoista. Pahaa voi tehdä paluu kotiin, mutta.. Mutta.. Mitäs tähänki sit sanois. Sit ei palata kotiin? :D

Kyllä, alkuun oli laitettava yksi elämän viisauksista. Säästän teiltä aikaa ja vaivaa, ni voitte tuhlata sen muiden asioiden kokeiluun. Mutta, jos ette luota muhun, kokeilkaa. Ikean ovia ei lasketa, niissä se saattais jopa toimia..

Jahas, tästä mitä luultavimmin siirrynkin sit aiheeseen IKEA. Täytyy myöntää et omaksikin yllätykseksi vietin siellä aikaa lähes kolme tuntia ja ilman mitään tuskia. Naisellinen puoli mussa ilmeisesti nosti päätään siks aikaa, sillä shoppailu oli kivaa. :D Ihan rehellisesti voin kyllä sanoa et ei ollu lainkaan yhtä nautinnollista kun seuraavana päivänä raahas sen tavaramäärän rappusia pitkin kotiin..

Toinen elämys samana päivänä oli kaatopaikkareissu. Elikkäs, kotoa lähti lähes kaikki tavarat tästä "olohuoneesta". Telkkari ja tietokone jäi. No, ensin tossa alhaalla Toni pisti sitten tv-tasosta lasihyllyn maahan paskaksi. Ja tottakai tv-taso kuului niistä tavaroista niihin, jotka ei olleet menossa kaatopaikalle vaan siskolle. :P Sisko sai sitten sen ehjänä mainostetun tv-tason ei-niin-ehjänä. Sitä säkkituolia ei ilmeisesti saatu pilattua tolla kilometrin matkalla, joten sen sisko sai ihan kokonaisena.. Toivottavasti. Mutta niin, Tonin sanoin: Jotain menee aina muutossa paskaksi. Tässä vaiheessa siis tilanne oli sille 1-0. Tasoitin sitten kaatopaikalla kun pistin siellä tietokonepöydän lasin paskaksi. En suinkaan sinne mihin se ois pitänyt heittää. Enkä suinkaan edes pistäny sitä paskaks väärälle lavalle. Ei. Vaan tottakai se meni paskaksi siinä kohdassa johon auto kuuluu ajaa et viskotaan niitä rojuja sit pois. Joten terveiset hänelle/heille, joiden autonrenkaat tyhjenee nyt siinä. <3 Jos heitä yhtään lohduttaa, niin mun uudet, ei lasia sisältävät huonekalut näyttää paremmilta ku hyviltä täällä. :D

Ai niin, palataanpas vielä siihen päivään, jossa käytiin ikeassa. Maanantaihin. Ja nyt hyvät lukijat silmät auki ja tarkkaavaisuutta, tulee taas hyvä esimerkki tapauksesta, jota ei myöskään kannata kokeilla itse, ellei nyt oikeen kovasti nauti todella hämmentävistä tilanteista. Eli, päivän opetus: Jos mp3-soittimessasi on nauhalla pätkä, jossa entinen poikaystäväsi sanoo "Mä rakastan sua", niin se kannattaa myös poistaa eron jälkeen. Voin kertoa, että on vähän hämmentävää kuulla se lause sen toisen äänellä puol vuotta eron jälkeen. :D Pelleilin automatkalla Raisioon soittimen kanssa (btw, löysin semmosenkin et siihen tuli hieno pinkki taustavalo) ja sit se pätkä kajahti korviin. Ensin sieltä kuuluu oma ääni, joka sanoo "Sano jotain kivaa, ni mä nauhotan sen." ja vastauksena "Mä rakastan sua Jenna". Veikkaisin, että vedin vähän kalpeeks kun se tuli niin puskista ku joku vaan voi tulla. :D Onneks auto oli pimeä, joten kanssamatkustajat ei ehkä huomanneet sitä.

Mutta niin, rakkaudentunnustuksista.. On ne vaan hienoja lauseita. Yksinkertaisia, mutta niin vaikeita. Ainakin kun sen itse sanoo ensin ja sen koittaa saada ulos suustaan. Se kuuluu tilanteisiin, joita varten on keksitty rohkaisuryyppy aikoinaan. Toisaalta, se oli kyl vielä sitä aikaa kun en tiennyt kuinka kivaa on olla kännissä. :D Se on silti ihan totta, en osannu seurustellessa nauttia asioista(=ryyppäämisestä). Eikä mulla ollut edes aikaa nauttia. Seurustelu on aina ollu enemmänkin työtä, joten vaikka se "mä rakastan sua"-lause saikin kaipaamaan vähän miestä elämään, niin en mä silti kaipaa sitä tunnetta et on töitä 24/7. Mä näin kesällä miltä tuntuu olla miehen kanssa, joka myös suunnittelee asioita ja järjestää aikaa. Ettei se ole aina mun ongelmani löytyykö aikaa nähdä vai ei. Ja se tuntu hyvältä. :)
Pohtisin muuten sitäkin että koska mulle viimeksi on sanottu se lause. Kesällä kahdesti. Eri ihmisiltä kylläkin. Molemmat teki sen silti parhaaseen mahdolliseen aikaan. Joten, niin mäkin teitä. Itseasiassa molemmat taitaa viel käydä lukemassakin näitä. :D Myös nauhalla olleelle voin sanoa saman. Siinä taiskin olla aikalailla ne ihmiset, joille sen olen elämässäni sanonut. Mitä sitä turhaan kaikkialle viljelemään.. :P

Menipäs toi taas lässyks. Enivei, tuntuu et kaikki parisuhteet vaan menee enemmän tai vähemmän mönkään, niin ei must tunnu mitenkään hirveen vahvasti et mun vieläkään kannattaa edes yrittää. Toivottavast nämä ei oo taas muuten niitä "asenne ratkaisee"-juttuja. :D (Ja joo, on jääny bb vähän päälle..)
Mutta kuitenkin.. Kaikki parisuhteet menee aika saman kaavan mukaan. Kaikkia niitä vois verrata soutamiseen veneellä, jossa on valmiiks jo reikä pohjassa ja sit vaan odotetaan koska se uppoo. Toisissa on vähän isompi reikä ku toisissa ja toiset ei pysy edes lähdössä pinnalla. Erona niissä on lähinnä uppoamispaikka. Toiset upotukset tuntuu siltä ku ois päässy 10 metriä rannasta ja ainoa ongelma on sinilevä, toiset upotukset taas tuntuu siltä et ollaan seilattu jonkun verran pidemmälle ja upotaankin jossain valaidenpyyntialueella, jolloin upotessa valas yrittää pistää suihinsa ja samalla saa myös harppuunasta perseeseen kun pyyntialus erehtyy luulemaan sua sinivalaaksi.

Eikös vaan ollutkin taas selkeä vertauskuva? Oli? Hyvä. :D

Kyllä, suoraan bb:stä. Tällee päätösviikolla alkaa jo vähän stressaamaan, että ens viikolla pitää taas jatkaa oman elämän elämistä. (Toki mä nyt ainakin viikon katon viel nauhalta päätöspäivää ja elän kuvitelmissani et talossa on elämää.) Enivei.. Nyt elämä on niin helppoa vielä. Sen sijaan, että miettis oman elämänsä epäkohtia niin voi täysin rinnoin päivästä toiseen ihmetellä kuinka pelottavia ihmisiä Suomesta löytyy. Siis jopa minä kaikkine luonnevikoineni voin sanoa, että joihinkin verrattuna olen jopa ihan siedettävä. :D

Ensinnäkin.. Kun seuraava mieshenkilö tulee mulle sanomaan, että mä olen vaativa, niin vähänkö mä näytän jonkun "Tuulin parhaat"-koosteen sille miehelle. Siis voi tsiisus. Jopa minä en osannu enää loppuaikoina tehdä muuta ku kuunnella ja katsoa haavi auki järkyttyneenä. Mä olen pipipää ja outo, vaadin mieheltä ihmetekoja, mutta.. EI. En mä säilytä kauppakuitteja eron varalta, että voin periä omat rahani takas. :D Mun mielestä tietosanakirjaan vois lisätä sanan "kontrollifriikki" kohdalle Tuulin kasvot. Ja siis.. Ihailtavaahan se "teet vaan niinku mä sanon ni ei tässä oo mitään ongelmaa"-asenne on. :D Pienenä miinuksena siin tietty on se lievä sivuilmiö et koko kansa pitää sitä tällä hetkellä hirviönä. Tai no, hirviö on nyt vähän ikävä sana, joten käytetään titteliä "Tyttöystävä suoraan helvetistä".

Ja mitä tulee Tuulin "parempaan" puoliskoon, Teroon.. Jos joku vielä kehtaa tulla sanomaan mulle, että mua on vaikea ymmärtää, ni se ihminen saa katsoa tunnin pätkän Teron tarinointia. Siis, ihan suoraan sanottuna.. MITÄ HELVETTIÄ?!! Sen kuvitelmissa se on fiksu ja mielenkiintoinen.. Joo. Mä sanoisin et sillä on vilkas mielikuvitus. Eihän se sovi ku korkeintaan lastentarhaan satujen kertojaks et saadaan muksut päiväunille. Eihän sitä voi kuunnella ilman että väkisin alkaa kuorsaamaan! Jos mä olisin ollut talossa, niin mut ois takuulla häädetty itsetuhoisen käytöksen takia. Mä oisin tahtomattanikin varmaan Teroa kuunnellessa hakannut päätäni niin lujaan seinään, että tulis se kysymys eteen et lähteekö seinä vai lähdenkö minä. Niinkö mie sanoin.. Tiäkkö?

Mun mielestä ois kaikkien ihmisten etujen mukaista jos lakikirjaan lisättäis joku erityispykälä, jossa kielletään Tuulin ja Teron kaltaisten ihmisten mahdollisuus lisääntymiseen. Ja et ne koittaa tehdä sitä viel keskenään.. Haloo! Eiks kellään muulla soi hälytyskellot päässä?!? Mä ainakin näen silmissäni jäätävän näyn pienestä Tuuli-Terosta, joka saparot päässä hokee Niinkötiekköä ja asettelee iittalan lasit kaappiin niin että se merkki varmasti on suoraan eteenpäin..

Ja sitäpaitsi, tää kausi on vielä ikävästi todistanut senkin, ettei rakas siskoni olekaan jokaisen blonditestin ylivoimainen voittaja. Kyllä Chipa ja Ansku saa ihan keskenään taistella "Vuoden saapas"-kisassa, ei siskolla ois mitään saumaa. Ja mä haluan myös nostaa Munyalle hattua kumarruksen kera, sillä en usko että maailmassa on toista ihmistä, joka niin hyvin hallitsee itseään ja refleksejään pelkästään pillun saamisen takia. Vai voiko joku toinen ihminen sanoa rehellisesti, että olis voinut olla nauramatta kun Chipa sanoo päin naamaa haluavansa presidentiksi?

Kehoituksia on aina tullut, että mun kannattais hommata harrastuksia, joten.. Tästä lähtee ah-niin-ihana ja säännöllinen päiväkirja-avautuminen. <3 Uskaltaisin melkein luvata, että sille joka näitä täällä lukemassa käy niin tarjoan ilmaisen kebun. Ihan vaan siksi, että ainoa niin hullu tapaus vois olla Riikka ja se sais sen ilmaiseksi joka tapauksessa. :D ..Jahas, siirrytäänpäs taas kerran paskanjauhannasta siihen itse asiaan. Eli siihen asiapitoisempaan paskanjauhantaan. :P

Aloitetaan aiheella tunnevammaisuus. Ihan vaan, että saan tehtyä tästä aiheesta selkeästi ymmärrettävän sekä naisille, että miehille, niin kirjoitan teille omat versiot.

Versio miehille: Tunnevammaisuus.. Bla bla.. Musta tuntuu.. Bla bla blaa.. Porata.. Bla blaa.. Huoh.

Versio naisille: Olen ollut tässä vähän kahden vaiheilla et olenko jotenkin vammainen nykyisin kun ei edes itketä. Siis kun en itke lainkaan niin paljon kun naisena varmaan kuuluis. Tai en oikeastaan yhtään. Siis toki, jos joku laittaa naaman eteen pyörimään leffan jossa Johnny Depp kuolee (tai edes haavoittuu) niin kyllä sit alkaa nyyhkytys. Mut sehän nyt on normaalia. (?) Mutta, niin. Tänään todistin itsellenikin, etten ihan tunnevammainen ole!! Katselin Youtubes Suomen jäkismatseja vuodelta -95 ja siinä Anteron huutaessa mielipuolisena tuli tippa kieltämättä kyllä linssiin. Toisaalta tää saattaa olla merkki myös siitä et olen saavuttanut sen kaikkein suurimman tunnevammaisuustilan, jossa itketään enää urheilun takia.
Miehisyyden. :D

Antero Mertaranta on muuten varmaan paras asia Suomen jääkiekkohistoriassa. Siis toki laji on itsessäänkin ihan kiva ja ne hikiset miehet vielä kivempia, mutta ei jääkiekon katseleminen ilman Anteron selostuksia olis silti lainkaan yhtä järisyttävä kokemus ku sen katsominen sillon kun Antero oikein kunnolla revittelee selostuskopissaan. Jääkiekon katsomista ilman Anteroa vois melkein verrata baariin menoon selvinpäin. Kyllähän se onnistuu, muttei kukaan terve ihminen sitä mielellään tee. :/

Joten, Anteron vois lisätä mun "lähiaikoina eniten mielenkiintoa herättäneet miehet"-listalle. Ai ketä siellä viimeisimpinä tulokkaina on? Anteron lisäksi Madventuresin pojat ja söpö R-kioskilla bongattu polakki. Kestosuosikkina listalla on tottakai aina Hitler. :) Ja ikuisesti siellä pysyy näyttelijäkolmikko Depp-Diesel-Willis. Sinä päivänä kun silmät osuu sellaiseen leffaan, jossa nuo kolme miestä ovat, niin tämä tyttö kusee hunajaa.
Btw, pakko vielä lisätä että Hitler ei tällä listalla ole himoittavuutensa takia. :D Pipipäät on aina mielenkiintoisia ja mun makuun, mutta viiksille en syty edes epätoivoisena lauantaiyönä Onnelassa. Ei vaikka olisin niin kännissä etten eteeni näkis. Varmaan silmäluomienkin läpi mun viiksitutkani sytyttäis mun päässä punasen hälytysvalon varoitusäänineen ja kehottais pakenemaan. Toki tuo valo-ääni-yhdistelmä vois tullessaan olla merkki myös siitä, että on ehkä saattanut ottaa yhden liikaa..

Saan muuten jostain kumman syystä aina ajoittain kuulla olevani hieman negatiivinen ja ei-niin-tyttömäinen ihminen. Voitteks käsittää? :O Kaikkia sammakoita ne ihmiset suustaan päästää..
Siis myönnän kyllä et ois hienoa hihkua onnessaan nähdessään kissanpennun, salkkarinäyttelijän tai vaikka näyteikkunassa käsilaukun. Mut ei musta ole siihen! En mä osaa edes tyttömäisesti kiljua korkeelta ja kovaa. Kiljua osaan kyllä juoda ja se ei ainakaan auta asiaa yhtään. :D

Palauteosastolla suurin sanominen on tullut yleensä miehiltä ja aiheena on ollut se, etten mä usko mitään kohteliaisuuksia, joita mulle sanotaan. Ei pidä paikkaansa. Ainakin nämä imarteluyritykset olen uskonut:

Tapaus 1: Herra Teen-heti-selväksi-että-olen-mulkku-mutta-oikeasti-olen-vieläkin-mulkumpi

HERRA: Mä tykkään susta.
MINÄ: Miks sä tykkäät musta?
HERRA: Koska sä olet nainen.

Aivan. Tyhmä minä kun noinkin itsestäänselvää menin kysymään. :P


Tapaus 2: Herra Olen-niin-itsekäs-etten-itsekkyydeltäni-edes-tiedä-olenko-itsekäs-sua-kohtaan-sillä-sen-selvittäminen-vaatis-jonkun-muunkin-ku-itseni-ajattelua

(Tämä imartelu tuli siis yli vuoden seurustelun jälkeen.. Näin niinkus pohjustuksena. )

HERRA: Mä en vaan yksinkertaisesti ole koskaan mustasukkainen.
MINÄ: Mahtaisitkohan sä olla mustasukkainen, jos sä olisit yhdes jonkun oikee hyvännäkösen muijan kanssa?
HERRA: En mä tiedä ku en mä oo koskaan ollu..


Kysymys kuuluukin, että voisko olla että ajoittain myös niissä "imarteluissakin" saattaa olla jotain vikaa, ei ainoastaan mun asenteessa? :P

Aivan. Melkeen meinas alkaa masentaa. Toki mä ehkä yritin vähän ajaa itteäni siihen, sillä menin pimeässä makaamaan sänkyyn, kuuntelin apaattista ranteetauki-musiikkia ja jopa suunnittelin, että sängyssä vähän ajattelen sit asioita.. Jep jep. Maata voi ja ranteetki vois viel angstaten aukoa, mut ajattelu on ihan viimenen pisara. :D

Nii mut joo.. Ajattelin joulua. Sillä kohtahan on joulu. Btw, oonkohan mä ollu kiltti tänä vuonna? Jos ei kysytä entiseltä poikaystävältä, kavereilta, perheenjäseniltä, ihmisiltä töissä eikä tv-lupatarkastajalta, ni sit varmasti oon ollu!! Vähäks mulle on tulos lahjoja! ..Tai sit ei.

Miten helvetissä voi kokoajan harhautua aiheesta? Noni, nyt siihen asiaan: Oon ekan joulun moneen moneen vuoteen ilman miestä. :O Siis viimeks oon tainnu olla sinkkuna jouluna -03. Vai -04. (Enivei, sinä jouluna olin 17-vuotiaana viel kaiken lisäks istumassa 7 meren baarissa..) Nyt ei nukkumatta tää matikkapää ihan toimi, ni en muista montako joulua sitä nyt on tullut mentyä seurustellen. Jep. Ei kykene muistaa. Siis ei niin etteikö ois ollu ihan loistavia seurusteluvuosia ja oon arvostanu jokasta hetkeä ja sillee.. :P
Tässä vaiheessa vuotta vois jo uskaltaa sanoa et sitä äiskän unelmavävyä ei ehkä tuu löytyy ihan jouluks.. Harmi ku tätäkään varten ei oo vielä postimyyntiä. Joten joulu vietetään nyt iiiiihan yksin. (Siis YKSIN tarkoittaa tässä tapauksessa joulunviettoa äiteen, babapuolen ja sisarusten kanssa.) Toisaalta, yhtäkään noista ei jaksa viittä minuuttia kauemmin kuunnella putkeen ilman et oma naama alkaa näyttää kärsivältä, joten se "I'm all alone"-fiilis on ehkä jouluna jopa tervetullut. Hmm.. Se fiilis vaatis kyl jotai dramaattista musiikkia taustalle. Täytyy muistaa polttaa joku levy..
Toisaalta.. Vaihtoehtoisesti voisin myös sulkeutua mutsin tv-huoneeseen, vetää seksintappajayöhousut ja villasukat jalkaan, jonka jälkeen varmistettuani et nestetasapaino tulee varmasti pysymään kunnossa illan ajan, niin voisin alkaa vetämään karaokena uudestaan ja uudestaan All by myself-biisiä. Tässä vaiheessa joku vois luulla mua julmaks ku edes suunnittelen tekeväni ton niille, mut ne ihmiset ei selvästikään ole vielä kuulleet viime joulusta. Sillon vedin toistona "miljoona ruusua"-biisiä, laulunsanojen kieli tais olla venäjä tai puola ja esiintymispaikka ihan olohuone. Nyt mä selvästikin olen vähemmän itsekeskeinen ku viime vuonna ja ajattelen enemmän läheisiäni ku suunnittelen meneväni yläkertaan. <--- huomioi tämä Herra Joulupukki.

Mun viimenenkin usko joulupukkiin tais kyl mennä sinä vuonna kun tädin ex-mies taskumatteineen toimi joulupukkina.

Ehkä mun tarttis hommata tänä vuonna taskurahaa ja ruveta pukkeilee. (Ja koska mun joka jouluinen toiveeni siitä et mulle kasvais kulli ja voisin alkaa viemään naisia ihan 6-0 ei luultavasti tänäkään vuonna toteudu, ni tarkoitan ihan joulupukkeilua.) Mut joo, ei hullumpi idea vaiks ite sanonkin. Multa kun löytyis jo tarvittava vatsakin joulupukkina olemiseen ja nää aa-kupin rinnat ei tee miehenä esiintymisestä ainakaan haastavaa. Tää kymmenen vuoden tupakanpolttokin on tehny sen, että äänikin kelpaa lasten säikyttelyyn. Ja eiks se oo pääidea joulupukkina olemisessa, saada lapset itkemään. <3 Ja kaikkein tärkeimpänä.. Mä näytän hyvältä punasessa.

Ni mistäköhän mä nyt mahdoinkaan melkee masentua alunperin.. Ai niin, se oli se joulu yksin-jutska. Tässä tuli jo niin paljon ohimennen uusia masentumisen aiheita ilmi, ettei muista heti sitä alkuperäistä. :D Nykysin oon oppinu et kaikessa on hyvät puolensa, joten tässäkin on se oltava. Ja se on varmaan joululahjat. Siinä missä te ME-muotoa kaikessa käyttävät lässynlässynläpälää-pariskunnat vingutatte electronejanne kun ostatte toisillenne kasoittain lahjoja, joissa on olevinaan joku ihQ tarkotus, niin minä säästän rahaa. Jotenkas.. Nauttikaa TE vararikostanne, minä lähden juomaan rahani Saksaan!

Ja on muuten erittäin kiva käyttää pelkkää minä-sanaa.
Minä minä minä minä minä..
<3

Aijaijai. Keskiviikko. Monen päivän odotuksen jälkeen vihdoin! Hassua tässä on nyt se, että olen viime aikoina puhunut, kirjoittanut ja ajatellut niin paljon englanniksi, että tää suomi tökkii vähäsen.. Siis ainahan se on tökkinyt, mutta nyt se kirjaimellisesti tökkii. :P Mut on paljon helpompi ajatella englanniksi, sillä kun sanavarasto ei ole lainkaan niin laaja ni ajatukset pysyy paljon simppelimpinä.. :)
Mut, nii, harhauduin nyt kyl taas aiheesta kokonaan.. KESKIVIIKKO! Keskiviikkokännit Riikan kanssa. Kih kih. Hiukaks mulla on joulu. :D Lonkkuu, Riikkaa, filmikatkoksii, pöytii, lonkkuu, lattioi.. Aijai. Niin kivaa! :)

Kuka ottaa talovahdiksi/puutarhuriksi kädettömän kerrostaloasukin, joka ei ole eläessään koskenutkaan kukkasiin? Jos kesäsateet ei olis pelastamassa mun nahkaani, niin uskon vahvasti että pihasta ei löytyis enää mitään elonmerkkejä. Mä en luultavasti saisi edes rikkaruohoja pysymään elossa. Tällä hetkellä osa kukista sentään vielä näyttää siltä miltä ne lehtien puutarhakuvissakin näyttää.. Ehkä. Eikö ne yleensä ole just sellasia aika kuivan näkösiä ja ainakin niin kuivuneita, ettei ne enää jaksa pysyä pystyssä? Onhan?
..Mä haluan ainakin uskoa niin, että siltä tuolla pihassa kuuluukin näyttää. :P