En tiiä mittään parempaa ku sen tunteen kun saat valmiiksi kappaleen jota oot hionu viimiset puoli vuotta. Aina se soitonpettaja keksii jotain mitä pitää parantaa. Jokainen pienikin yksityikohta on tärkeä. Kun saat ne juoksutukset menemään oikein niin sinne biisiin pitää vielä lisätä jotain cresendoja ja plääh.
Mutta tänään mää koin sen mikä soittamisessa vaan on niin parasta. Mulla on ollu viime helmikuusta asti työn alla Sibeliuksen Valse. Ja tänään tajusin että se kappale kuulostaa jo aivan kappaleelta. Se kuulostaa jopa aivan sairaan hyvältä! En oo tehny mitään muuta koko päivänä kun soittanut sitä, aina uudestaan ja uudestaan. Ja siinä soittaessa oppi itekki kuulemaan jokaisen sävelen ja kaikkia harmoniat paremmin. Kuulin jottain tosi hienon kuulosia juttuja joita en oo koskaan aikasemmin kuullu vaikka olen sitä biisiä tosi yksityiskohtasesti käyny läpi. Oikeesti, nyt voin kerrankin mennä hyvällä omallatunnolla loman jälkeen soittotunnille ja ilmoittaa: tämä on valmis :)
Päätin että musta tulee isona ammattilaispianisti.