IRC-Galleria

Miten ihmeessä maailma on mennyt tällaseks?

Silloin, kun me oltiin nuoria ja perustettiin oma koti, ostettiin kaikki käytettynä,
eikä tarvittu heti kaikkee, mitä muillakin oli. Pärjättiin vähemmällä ja vähän vaatimattomammalla
aluksi.

Kun omaa kotia alettiin haaveilla, alettiin asuntosäästäjiksi ja säästettiin _joka_tilistä monta vuotta, että saatiin sitten aikanaan pankkilaina ja aravalaina.

Mitään ei uskallettu ostaa, jos ei ollut varmuutta, että siihen on raha. Ei ollut visa-kortteja, eikä electroneita, eikä ainakaan pikavippijuttuja. Jos olis ollutkin, niin niihin ei olis ollut mitään mahdollisuutta, koska elää piti niin, että ensin haaveiltiin saavamme jotain, sitten sitä varten säästettiin ja sitten se ostettiin.
Noin tehtynä se oli ihanaa, kun se haaveensa pysty toteuttaan.

Nykyään nuoret ja nuoret perheet ostaa ensin ja miettii sitten, millä ne maksetaan ja ei paljon taideta miettiä edes aina, että pystytäänkö ylipäätään maksamaan jollain.

Kaikki pitää saada heti ja nyt ja uutta ja viimesen päälle. Pitää olla isot ja hienot autot, taulutelkkarit (meillä on vieläkin sama matkatelkkari mökillä, joka oli meidän eka telkkari ja kotona ei oo vuosikausiin ollut telkkaria, kun se maksaa niin sairaasti, eikä tuu mitään järkevää katottavaa), viimesen päälle tietokoneet, isot näyttöruudut, pitää olla sitä ja pitää olla tätä.

Onko se oikeesti niin, että kaikki on pakko saada heti? Eikö voi esim. asuntoa ostaessa muuttaa ekaks sisään, jos on kunnossa oleva huusholli ja jos ja kun sitten haluaa jotain muutosta tehdä, niin tekee silloin, kun siihen on vähän ehtinyt säästää. Aluks pärjäis vähän vähemmälläkin.

Meillä on esim. aina ollut se periaate, että Visa-lasku (nykyään on jo ymmärrystä, miten sitä voi käyttää) maksetaan kaikki aina kerralla pois. Koskaan ei osteta yli sen, minkä pystytään maksamaan.
Pankkilainaa on ollut aina, mutta sen verran, ettei koskaan oo ollut tiukkaa sen takaisinmaksu. Ei oo ollut pikavippejä ym.

Jotenkin pelottaa ihan, miten tää on tällasta.

Miten sais ihmiset ajatteleen asioita vähän järjellä, eikä vaan sitä, mikä tuntuu mukavalta?

kyselee vanha-rouva