IRC-Galleria

Tänään on kulunut 26-vuotta siitä, kun vietimme häitämme. Hämeenkyrön kirkossa meidät vihki oma setäni Aimo Rikala. Juhlaa vietimme Viljakkalan Haverin kultakaivosten ravintolassa.

Vuodet on mennyt niin nopeasti. Muistan, kuinka Kirkkonummelta edelllisenä iltana mentiin Hämeenkyröön Nissan 180J keltasella hienolla autollamme hääpuku ja miehen puku takapenkillä. Hääpäivän aamuna aikaisin kampaajalle, niinkuin kuuluukin ja siitä se päivä lähti käyntiin.
Mulla oli valkoisia ruusuja ja kanervaa kimpussa ja samoja ruusuja hiuksissa. Nuo kukkavalinnat oli siks noi, koska oli pyhäinmiestenpäivä. Morsiusneitoina oli Johanna ja Tiina.

Häävalssina tanssittiin haitarimusiikin tahtiin Suvivalssi. Liekö tuo valssin nimi ollut enne, kun sitten saimme toiseksi lapseksemme tytön, josta tuli Suvi.
Kaksi viikkoa häiden jälkeen aloin odottaa Samia. Uudenvuoden aattona sain tietää olevani raskaana. Olin asemalla miestäni vastassa, kun hän tuli töistä ja kerroin uutisen siellä. Kyllä oli mahtava uusi vuosi <3

Paljon on mahtunut näihin vuosiin. Iloa ja surua, ylämäkeä ja alamäkeä, mutta aina on kumminkin rakkautta riittänyt, eikä huonoinakaan päivinä ole annettu periksi. Neljä vuotta sitten vihkivalamme uudistettiin Kirkkonummen kirkossa. Silloin vahvistettiin alttarilla papin ja Taivaan Isän edessä, että edelleen tahdomme ja nytkin vielä tahdomme, tänäänkin ja toivottavasti myös huomenna....

Mulla on hyvä mies ja ihanat lapset ja lapsenlapset <3