IRC-Galleria

No niin! Nyt mä oon sitten taas mukana uudessa verkostomarkkinointiyrityksessä.

Tämä kyllä sopii tähän mun hoitohommaan hyvin, kun on kyse luonnontuotteista
ja hyvinvoinnista.

Tutustu täältä:

http://www.foreverliving.se/fi/koti

Morris and his wife Esther went to the state fair every year,
And every year Morris would say,
'Esther, I'd like to ride in that helicopter.'
Esther always replied,
'I know Morris, but that helicopter ride is fifty dollars,
And fifty dollars is fifty dollars'
One year Esther and Morris went to the fair, and Morris said,
'Esther, I'm 85 years old.
If I don't ride that helicopter, I might never get another chance.'
To this, Esther replied,
'Morris that helicopter ride is fifty dollars, and fifty dollars is fifty
dollars.'

The pilot overheard the couple and said,
'Folks I'll make you a deal. I'll take the both of you for a ride. If you
can stay quiet for the entire ride and don't say a word I won't charge you a
penny!

But if you say one word it's fifty dollars.'

Morris and Esther agreed and up they went.

The pilot did all kinds of fancy maneuvers, but not a word was heard.
He did his daredevil tricks over and over again,
But still not a word.

When they landed, the pilot turned to Morris and said,
'By golly, I did everything I could to get you to yell out, but you didn't.
I'm impressed!'

Morris replied,
'Well, to tell you the truth,
I almost said something when Esther fell out,
But you know, fifty dollars is fifty dollars!'

No niin. Yksi uusi askel elämässä on taas otettu. Juuri lähti asuntovälittäjä, jolle annettiin koti myyntiin. Kohta juomme kuohuviinit sen kunniaksi.

Yhtä taloo käytiin katsomassa illalla Veikkolassa. Oli aika ihana. Jos se vähän tinkis hintaa ja me saadaan tästä se, mitä halutaan, niin se on siinä :o)

Ekaa kertaa möksällä tietsikka käytössä mokkulan avulla.

Miehiä talkoissa; isä, Pekka, Lauri ja tietty Antti. Parikymmentä isoa kuusta oli kaadettuna ja nyt niitä sahataan laudoiksi, että saa sitten taas vähän rakentaa, vaikka lisää varastoa.

Mulla on ruuanlaitto ja kahveenkeitto ja paljun lämmitys hommana. Illalla päästään paljuun ja sitten, jos jaksetaan, niin mennään pääsiäisyön messuun kirkkoon yhdeltätoista. Ei oo koskaan ennen tuollaisessa messussa käyty, vallankaan täällä syntymäpitäjän kirkossa(rippikirkko ja vihkikirkko)

No, nyt eikun hakeen puita paljulle liiteristä ja roudaan niitä kottureilla

Tiedoksi niille, ketä kiinnostaa:

Kaapelitehtaan Merikaapelihallissa 25.-26.4.2009 järjestettävä Kierrätystehdas tarjoaa kävijälle Tavaratorin, Myyntitorin, Tietotorin, työpajoja, näytöksiä, näyttelyitä ja seminaareja. Mukana on yli 50 näytteilleasettajaa, kierrätys- ja ympäristöjärjestöjä sekä designyrityksiä. Uutuutena on Risain-kilpailu, johon yksityishenkilöt voivat osallistua omilla kierrätysdesign-luomuksillaan.

Kierrätystehdas järjestettiin ensimmäistä kertaa keväällä 2008, jolloin koko perheen ilmaistapahtuma keräsi Merikaapelihalliin yli 4000 kävijää. Tänä vuonna tapahtuma on osa valtakunnallista Nuukusviikkoa, jonka teemana on kulutuselektroniikka. Samana viikonloppuna Kaapelitehtaalla on myös Kestovaippayhdistyksen Hulinat sekä Tanssiteatteri Hurjaruuthin Ruutia-festivaali.

Tavaratori toimii "tuo tai vie" -periaatteella. Torille voi tuoda koko viikonlopun ajan käyttökelpoisia vaatteita, leluja, kirjoja ym. kodin tarvikkeita. Mukaansa saa ottaa mitä haluaa. Myyntitorilta löytyy mm. kierrätysmateriaaleista valmistettuja vaatteita, koruja, laukkuja sekä luomua ja reilunkaupan tuotteita. Tee-se-itse-työpajoissa voi esimerkiksi kokeilla romuveistosten tekoa tai askarrella äitienpäivälahjaksi korun. Tietorilla esittäytyvät ympäristö- ja kierrätysjärjestöt.

Kierrätystehtaan yhteydessä järjestetään uusi Risain-kilpailu
Oletko joskus luonut jotain uutta vanhasta, vaikkapa kynttilänjalan metalliromusta, läppärilaukun piposta tai kauppakassin kurahousuista? Risain-kilpailun tarkoituksena on nostaa esiin käsityönharrastajien uusiodesign-ideoita. Kilpailuun voi osallistua lähettämällä vapaavalintaisen, mutta pienikokoisen kierrätysmateriaaleista valmistetun esineen 17.4. mennessä Kaapelitehtaalle. Kierrätystehtaan asettama raati valitsee voittajan, joka palkitaan tapahtumassa 25.4. Kaikki kilpailuun osallistuvat työt pääsevät näytteille Kierrätystehtaalle. Lisätietoa ja tarkemmat osallistumisohjeet: www.kierratystehdas.fi.

Kierrätystehdas 25.-26.4.2009
Avoinna la-su klo 10-17
Kaapelitehdas, Merikaapelihalli
Tallberginkatu 1, Helsinki
Ovet M1-M4
Vapaa pääsy
www.kierratystehdas.fi

Lisätietoja:
Tapahtuman tuottaja Lauri Helle, info@kierratystehdas.fi, 050 3096527
Kiinteistö Oy Kaapelitalo, tiedottaja Anni Syrjänen, anni.syrjanen@kaapelitehdas.fi, 050 5993221

Rakkaus on elämistä epätäydellisyyden kanssa. Rakastaa toista kaikkine virheineen, rakastaa ympärillä olevaa todellisuutta kaikessa epätäydellisyydessään.

Te kaikki löydätte rakkauden kutsun polultanne.
Rakkaus on usein niin erilaista kuin mitä luulette sen olevan.
Rakkaus tarkoittaa myös kykyä päästää toinen menemään omaan kohtaloonsa, koska te tiedätte, että kasvun sisäinen prosessi tietää oman dynamiikkansa, oman rytminsä.
Sitä se tarkoittaa, kun jotakuta kunnioittaa todella. Päästää hänet menemään "rakkaudella".

Rakkauden näkökulmasta voitte jopa huomata kauneutta siinä kamppailussa, jota joku toinen on läpikäymässä. Se kauneus voidaan aistia, kun todella ymmärrätte sen ja kunnioitatte sitä, että kaikki nämä vaiheet on käytävä läpi ja että sielu ottaa niskoilleen noiden vaikeiden, hankalien kohtien kokemisen. Joskus yhä uudelleen ja uudelleen.
Voitteko katsella kaukana tai lähellä olevaa läheistä, joka kieriskelee murheissaan, ja voitteko tukea tätä sielua ja pitää siihen uskoa yllä? Sitä on rakkaus. Pystyttekö alati tuntemaan jumalallisen sielunrakenteen kyseisen ihmisen olemuksesta, vaikka hän tappaa, varastaa ja petkuttaa? Sitä on rakkaus.

Ärsyyntyminen ja murheellisuus, jota te tavan takaa tunnette asioista, joita ei ole ratkaistu, ei ole rakkautta. Se on ymmärrettävä reaktio, mutta se ei ole rakkautta.

( poiminta sivuilta: http://www.jeshua.net/fi/ )

että toiveet toteutuu. Kannattaa lähettää maailmankaikkeuteen toiveita ja elää, kuin ne olisi jo toteutunut.

Mä olen vaan pienen hetken tehnyt näin ja tänään sain kaksi _erittäin_ hienoa juttua, joita olen toivonut.

Tai en siis just noita, vaan että asiat menisivät eteenpäin niinkuin on mun korkeimmaksi parhaaksi.

Molemmat jutut on sellaisia, etten olis osannut pienessä mielessänikään haaveilla.

Ens viikolla voin kertoa lisää, mutten ennen :o)

Ja Jumala sanoi: "Toisille annan toiset askareet,
vaan sinulta, lapseni, tahdon, että kaarisillan teet.
Sillä kaikilla ihmisillä on niin ikävää päällä maan,
ja kaarisillalle tulevat he ahdistuksessaan.
Tee silta ylitse syvyyden, tee, kaarisilta tee,
joka kunniaani loistaa ja valoa säteilee."

Minä sanoin: "He tulevat raskain saappain, multa-anturoin -
miten sillan kyllin kantavan ja kirkkaan tehdä voin,
sitä ettei tahraa eikä särje jalat kulkijain?"

Ja Jumala sanoi: "Verellä ja kyynelillä vain.
Sinun sydämesi on lujempi kuin vuorimalmit maan -
pane kappale silta-arkkuun, niin saat sillan kantamaan.
Pane kappale niiden sydämistä, joita rakastat,
he antavat kyllä anteeksi, jos sillan rakennat.
Tee silta Jumalan kunniaksi, kaarisilta tee,
joka syvyyden yli lakkaamatta valoa säteilee.
Älä salpaa surua luotasi, kun kaarisiltaa teet:
ei mikään kimalla kauniimmin kuin puhtaat kyyneleet."
Aale Tynni: Kaarisilta

Miten ihmeessä maailma on mennyt tällaseks?

Silloin, kun me oltiin nuoria ja perustettiin oma koti, ostettiin kaikki käytettynä,
eikä tarvittu heti kaikkee, mitä muillakin oli. Pärjättiin vähemmällä ja vähän vaatimattomammalla
aluksi.

Kun omaa kotia alettiin haaveilla, alettiin asuntosäästäjiksi ja säästettiin _joka_tilistä monta vuotta, että saatiin sitten aikanaan pankkilaina ja aravalaina.

Mitään ei uskallettu ostaa, jos ei ollut varmuutta, että siihen on raha. Ei ollut visa-kortteja, eikä electroneita, eikä ainakaan pikavippijuttuja. Jos olis ollutkin, niin niihin ei olis ollut mitään mahdollisuutta, koska elää piti niin, että ensin haaveiltiin saavamme jotain, sitten sitä varten säästettiin ja sitten se ostettiin.
Noin tehtynä se oli ihanaa, kun se haaveensa pysty toteuttaan.

Nykyään nuoret ja nuoret perheet ostaa ensin ja miettii sitten, millä ne maksetaan ja ei paljon taideta miettiä edes aina, että pystytäänkö ylipäätään maksamaan jollain.

Kaikki pitää saada heti ja nyt ja uutta ja viimesen päälle. Pitää olla isot ja hienot autot, taulutelkkarit (meillä on vieläkin sama matkatelkkari mökillä, joka oli meidän eka telkkari ja kotona ei oo vuosikausiin ollut telkkaria, kun se maksaa niin sairaasti, eikä tuu mitään järkevää katottavaa), viimesen päälle tietokoneet, isot näyttöruudut, pitää olla sitä ja pitää olla tätä.

Onko se oikeesti niin, että kaikki on pakko saada heti? Eikö voi esim. asuntoa ostaessa muuttaa ekaks sisään, jos on kunnossa oleva huusholli ja jos ja kun sitten haluaa jotain muutosta tehdä, niin tekee silloin, kun siihen on vähän ehtinyt säästää. Aluks pärjäis vähän vähemmälläkin.

Meillä on esim. aina ollut se periaate, että Visa-lasku (nykyään on jo ymmärrystä, miten sitä voi käyttää) maksetaan kaikki aina kerralla pois. Koskaan ei osteta yli sen, minkä pystytään maksamaan.
Pankkilainaa on ollut aina, mutta sen verran, ettei koskaan oo ollut tiukkaa sen takaisinmaksu. Ei oo ollut pikavippejä ym.

Jotenkin pelottaa ihan, miten tää on tällasta.

Miten sais ihmiset ajatteleen asioita vähän järjellä, eikä vaan sitä, mikä tuntuu mukavalta?

kyselee vanha-rouva