Sait mut runoilemaan
pitkäst aikaa/
Ainahan mä välillä sanoja
liitän janaan/
Mut genre ei oo sama,
ei ollenkaan, lainkaan/
Jostain syystä
mua aikaansaamattomuus sisällä painaa/
Varmuuden vuoksi
laitan taikasanan korvan taa/
Sana on sun nimi,
se kuiskaa mielessäni joka kerta kun meinaan horjahtaa/
Sä pelastat mut aivan tietämättäsi/
Odotan joka yö iltaa kun saan pidellä kättäsi/
Turmio tulee sille
joka välillämme sanoo tämän olevan valetta/
Tuune niin mahtava,
mikäli mahdollista sen tallennan/
Kerjäläisen tavoin liftaan parempaan kastuen sateessa/
Armoa en saa märässä koirankopissa sua oottaessa/
Tunne luo tuskaa, jos toista ei omaks saa/
Jokatapaukses tunteet pois hylkivä ei kykene ketää rakastaa/
Avaintekijä siis on se että päästää toisen lähelleen/
Valikoiva olla saa, silloin, jos hän ei ole arvoisesi edes/
Mutta mä tiedän että minä olen
ja säkin tiedät sen/
Meidän yhteiseltä kaverilta sait mahdollisuuden
alkaa häneltä uteleen/
Ja varmasti vain hyvää oli muhun liittyvä tiedonvaihto/
Mutta et tiedä että olen susta yhtä kiinnostunut, kuin sä oot/
Voinko siitä huolimatta itsekkään olla susta varma/
Kuulemaniko harhaa?
Vain tietoisuus voi tyhjyyden parantaa/
Ehkä mun täytyy antaa asioiden vain tapahtua/
Mut en heittäydy virtaan, annan tunteideni laantua/
Pilaantua, sieluni irtaantua, suorastaan liiskaantua/
Jokainen sana, liian raakaa, onko liian rajua?
Mun täytyy olla välittämättä kunnes sä tuut/
Vasta kun tavataan, vasta sitten mä lopulta viisastun/