IRC-Galleria

Paras hetki kirjoitta päiväkirjaa ei ole silloin, kun sinulla ei ole mitään tekemistä. Jos ei oikeasti ole muuta tekemistä, silloin ei ole paljon kirjoitettavaakaan ja se olisi oikeastaan jo huolestuttavaa. Ei. Paras hetki harrastaa tällaista luovaa, mutta epätuottavaa toimintaa on silloin, kun sinulla on mahdollisuus välttää joku homma, joka kuitenkin tahtoo tulla tehdyksi. Näin tekstin sisällöstä tulee arvokkaampaa ainakin itsellesi, koska tällä tavalla se on asetettu toisen asian edelle.

Japani tunkeutuu elämääni sen kaikilla aloilla. Olen viime aikoina alkanut hengailla japanin kurssikavereiden kanssa ja sitä myötä olen huomannut japanin opiskelun valtaavan muitakin ulottuvuuksia elämästäni. Olen esim. alkanut kommentoida irc-gallerian japsien kuvia ja saan vähän uudenlaisia kicksejä japanilaisten draamasarjojen katselusta.

Tänään japanin tunnin jälkeen puhuin ruokalassa parin japanilaisen vaihto-opskelijatytön kanssa. Oli kerrassaan valaisevaa kuulla itsensä puhuvan ikään kuin Japanin maassa paikallisessa syömälässä heittäisi läppää japskien kanssa! Unicafen mauton papupata ei ollut aivan raamenin tai sushin veroista, mutta sisälsi peräti neljää eri papulajia! Sugooooi!

Sain tänään valmiiksi vapaaehtoisen projektini erään taidekirjan venäjän käännöksen parissa. Tein sitä työn kautta tuntemalleni jenkkiläiselle valokuvaajatyypille ja kokemus oli kaikenkaikkiaan vaivan arvoista. Lukuisien kielitieteellisten havaintojen lisäksi olen mm. jälleen kerran saanut arvokkaan muistutuksen liiallisen "intellektuaalisuuden" kömpelyydestä minkä tahansa sisällön kuvaustyylissä.

Tänään edessäpäin on vielä tutustumistreffit jonkun saksalaisen muijan kanssa. Saa nähdä, mitä ilta tuo tullessansa, sitä ennen olisi vielä aikaa vetäistä sushit naamaan kun alkoi tulla vesi kielelle niistä kirjoittaessa. Pitää myös toivoa ruokavalion edistävän kielenoppimiskykyä! Mmm-mmm!