Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa ?
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa.
Taas mietin sua isä ja itken salaa,
mutta eihän minä itke mieleen sanonta taas palaa.
Rakastanko paljon vai vihaanko liikaa ?
Nää tunteet sisälläni taistelee kilpaa.
Taas nukahdat tuoliin kanssa tyhjän viinalasin
Muistatko vielä mut rakkaudella tyttäres.
Isä mulla on sulle pari sanaa sanottavaa,
vaikka mul ei ookkaa sulle paljoo sanottavaa.
Me nähdään keskimäärin kaksi kertaa vuoden aikana,
voisit tulla käymään oisin kyllä silloin paikalla.
Luulet kait että mä oon välinpitämätön,
ei suakaa koskaa näy oot mulle ku isä näkymätön.
Olit pienenä iso roolimalli oma sankarini,
viina sut vei vaikka pienin käsin pidin susta kiinni.
Kasvoin vanhemmaksi tajusin todellisuuden faktat.
Et pysty olee ilman viinaa aina vitun fakta.
Muistan joka kerran ku äidin kanssa riitelitte,
sana 'tahdon' muuttu avioeroks se siitä sitte.
Ei meillä ollu ihmeperhe ku disney videossa,
alku näytti hyvältä mut nyt kaikki asiat on vinossa.
Välillä onnelliset tarinat näin vaan menee
Mutta onneksi tässä tarinassa tytöstä polvi paranee.
No miten tänki nyt alottas on vaikeeta tiedän.
Isästä ku puhutaan, vaivaa mun mieltä.
Tunteet niin vahvat ne lapsuuteen pohjaa.
Aina - hahmo sua oikeeseen ohjaa.
Mut isä jos omaa kylmät tunteet ei yhteistä aikaa.
Sä kuulet vaan nuhteet, ei välit pysy kunnossa.
Kasvaa tyttö, vieraantuu kokonaa tunne himas valtaa pään.
En haluu olla kotona, mihinkä se johtaa.
Ei puhuta ees enää, tuskin enää tunnetaan.
Maailmat niin erilaiset kohtaamiset paskamaiset.
On vaikeeta korjaa ku viinaki muuttaa mielipiteiden suuntaa.
On se niin julmaa joutuu äiti itkee turhaa.
Sä et oo mun isä sä et oo mun tytär.
Mikä on ratkaisu kun ei kumpikaan voita ?
Mul on vähän sanottavaa mun parahin isäni.
Olit mulle paras opettaja mut en tiedä miks kävi
nii kusisest et aloit juomaa, mun olo kusinen.
En pysty tuomaa enempää sisältöö elämää,
tuntuu et oon menettäny sut melkee kokonaa.
En saa irti ees elettä nyt,
kai toivoisit et sun viinan kittaus loppuis.
Ja muutenki väärälti kulkeminen rauhottus,
silti toiveet on oikeet ja ne elää mun sisälläni.
Itkettää vitusti ku pahaolo isälläni.
Pyydät tytärtäs käymää mut mulla aina kiire,
toivon et suurempi ihme vihdoinki suurempi tuulenvire
uhaltais elämään.Ku tuun kuulen siit et
oot sekoillu taas kerran ja joudun suree kumminki et
kauanko tää kestää.Et oo kuitenkaa teräsmies
ja oisko kaikki helpompaa jos mutsiki eläis viel ?