Tedän, että et välitä. Tiedän, olen sinulle yhdentekevää. Et ajattele, tuskin muistatkaan, kuka olen tai missä olen.
Ja silti jaksan ikävöidä. Päivästä toiseen jaksan ajatella sinua, mitä sinulle kuuluu, voitko hyvin.
Voisin tietysti soittaa. Aivan. Minulla ei ole numeroasi, muistan sen ulkoa.
Opin sen vahingossa. Valitettavasti. En nimittäin haluaisi muistaa.
Tai voisinhan lähettää viestin, mutta mitä soittaminen tai viestin lähettäminen auttaisi?
Luulisit vain, etää roikun sinussa ja en halua roikkua.
En omista sinua, enkä kuulu elämääsi. En ole koskaan omistanut enkä kuulunut. Olin sinulle vain jotain hetkellistä, vaikka väitit muuta.
Olit ainut, joka on päässyt niin lähelle. Saanut minut tuntemaan jotain sellaista mitä en ole edes tiennyt olevan olemassa.
Näenköhän sinua enää koskaan. Toivoisin näkeväni, mutta toivon, että en näkisi. Se ei tekisi minulle hyvää. Satuttaisin vain itseäni tieten tahtoen.
Olet heikko kohtani. Olen sinun, vielä pitkän aikaa, vaikka sinä et sitä tiedäkään.
Vertaan kaikkia aina sinuun. Etsin kai kopiota sinusta, mutta eihän sellaista voi löytää. Se olisi huijaamista.
En vain osaa unohtaa, vaikka tiedän, että pitäisi.