keskiviikkona niko toi mut kotiin.
elämäni paskin, kamalin, nöyryyttävin, kipein automatkani, ikinä.
ei enää k o s k a a n .
nyt on tosi hyvä. olla vaan. omassa kodissa. mmm.
oli outoo ja tylsää olla Somerol kaks yötä. yyh.
muistutti jälleen miten paljon vihaan Someroo. hyi. säälin niitä
jotka jää sinne. :<
ei me kauaa et ilkka pääsee pois armeijast, ( no ok jtn 250 pvää ehkä joo)
ja VIHDOINKIN. voimme muuttaa pois, kauas kauas pois. :>
pistää hymyilyttää.
on niin selvät sävelet uudesta kodista minkä haluan.
ja mitä haluan = saan.