Pe oli tosi omituinen ja jänskä päivä, suurimmaksi osaksi myös ihan huippukiva :). Kiiruhdin kouluun tottakai myöhässä, mikä ei tosin haitannut, koska ekalla tunnilla meil oli sijainen, toka tunti oli peruttu ja kolmannen piti taas sijainen. Panikoin seuraavan päivän matkatavaroista sen verran et peruin Miksan kanssa suunnitellun leffaillan ja suuntasin kotiin pakkaamaan.
Junassa matkalla Leppävaaran tapasin vanhan luokkalaiseni Miran. Jos luet tätä niin oli tosi tosi kiva jutella pitkästä aikaa! Tosi mukava kuulla vanhoista ystävistä :). Istuttiin vielä vähän aikaa Lepuskissa penkillä ja päiviteltiin ja ihasteltiin kuumuuttaa.. ou jee, alkoi jo tuntumaan kesältä :).
Tulin kotiin ja kävin työn touhuun. Sit joskus neljän aikaan taivaalta alko kuulua ihan ihme surinaa, sellasta joka melkeinpä ravisutti koko taloa. Soitin äidillekin ja selostin että kuulostaa ihan siltä kuin pommikoneet lähestyis tai jotain. Sit kun Dani tuli kotiin se kertoi syyn meteliin: kyseessä oli ollut Mediheli, meidän naapuritalossa oli sattuntu onnettomuus. Joku oli hypännyt tai pudonnut tai työnnetty parvekkeelta. Paikalle tuli myös ambulanssi, palokunta ja sikana poliiseita. Sen tapahtumapaikan ympärille oli kerääntynyt kauheasti uteliaita ihmisiä, mutta mä en uskaltanut mennä lähelle. Kamalaa tollanen :(.
Sain tavarat pakattua yllättävän nopsaan (vaikka sit lauantaina huomasinkin unohtaneeni yhtä sun toista, suprisingly :P). Puoli kahdeksalta Katrin seisoi oven takana. Se letitti mulle erilaisia kampauksia ja juteltiin pitkästä aikaa kunnolla. Puol ysin aikaan pojat (jos niitä sun sellasiks voi enää kutsua :D) tuli hakemaan meidät. Lähdettiin Töölöön keilaamaan, keilattiin ysistä yhteentoista. En voittantu kertaakaan, itse asiassa taisin olla vika joka pelissä. No, ehkä sen voi pistää iän piikkiin (vaikka Katrin täyttääkin 18 vasta tässä kuussa). Anyway, poitsut tarjos meille siideriä ja jätskiä ja vei mut kiltisti kotiin puol kahekstoista - Katrin tosin jatkoi vielä Hietsuun ja kebabille mutta mua odotti tärkeä lauantaipäivä ja nokoset oli ehdottomasti paikoillaan ;) - vaikka ne vähän lyhyeksi jäikin.