tiesin kyllä koko ajan että tämä päättyisi
että se ei olisi pysyvää
mutta niinä hetkinä tulevaisuutta ei pahemmin tullu ajatelleeks
ihastuin vain
ja sun lähelläs oleminen,sun äänes kuuleminen
on mulle sydämmen sulattavaa
sun kirkkaat siniset silmät
en oo koskaa kirkkaampia nähny
niissä oli niin paljon uskoa
toivoa
ja päivät kului,sun kohtaaminen oli mulle päivän huipennus
ja juteltiin päivittäin
naurettiin
sen sellasta
olin taivaissa
en laskenut päiviä
olit täydellinen
en ois parempaa voinu toivoo
en odottanu sua
tulit vaan
ja kirkastit kaiken
ruokalassa
istuit aika lähellä meitä
kun katseemme kohtasivat
katoit mua jotenkin pettyneesti
harmistuneesti
mietin
miks?
sit nousit, heilutit,katsoit syvälle silmiin, ja käänsit selkäs ja lähit
sen jälkeen en nähny sua enään
enkä tuu näkemään enään
koskaan