tänään oon taas miettinyt paljon äitiä. kattelin tossa yks päivä valokuvia, ja niistä kirpos niin hyviä muistoja mieleen. äitin nauravat kasvot toi mulle sen muistikuvan minkälainen oli äidin nauru ja ne silmät kun se hymyili. vaikee vaan ajatella, että enää voin vaan katella valokuvia. en koskettaa, halata enkä kertoo kuinka tärkee äiti oli mulle. ja seki että ku viimisen kerran sinä iltana silitin sen jalkoja ja lähdin menemää siitä huoneesta ulos. viiminen kerta ku koskin äitiä. enää en voi. ja se jos mikä tuntuu niin mahottoman väärälle.