Kun näin sinut ensi kerran, huomasin heti, että sinä olet se kenet todella haluan. Epäröin kuitenkin sinun suhteesi, sillä yleensä suloisten kasvojen takaa voikin löytyä jotain aivan muuta, entisissä suhteissani sieltä on löytynyt pleijeri. Hetken minä siinä mietiskelin, että tykkäätköhän edes minusta, mutta tulin siihen tulokseen että tutustun kuitenkin sinuun, vaik en tiennykkää mitä minusta ajattelit.
Koulussa hakeuduin koko ajan seuraasi. Vihdoin sinä tajusit sen ja rupesit juttelemaan minulle. Juttelimme harrastuksista, koulusta ja ilkeistä opettajista. Pian huomasin, että makoilimme vierekkäin sängylläni ja juttelimme tulevaisuudesta. Minä kerroin sinulle kuinka haluan auttaa ihmisiä elämässäni ja sinä kerroit, että sinä elät päivän kerrallaan. Olin unohtanut kokonaan mitä alussa pelkäsin, luotin sinuun, joka osoittautui virheeksi.
Kerroit entisistä suhteistasi, ja pleijerisyytesi paljastui jo siinä vaiheessa, 'apua miksi edes tutustun sinuun kun tiedän että tämä ei kuitenkaan tule kestämään, jos tästä edes kehkeytyy mitään?' ajattelin. Katsoit minua syvälle silmiin, sun nallekarhumaiset silmäsi loistivat suloisina enkä voinut kuitenkaa vastustaa katsettasi, siinä se sitten tuli, sinun ja minun ensi suudelma.
Ensisuudelma, joka johti jo pidemmälle. Sukelsimme peittoni alle ja pian riisuit minua. Annoin sinulle kaikkeni. Ja kaiken jälkeen sinä kävelit ovesta ulos sanomatta mitään.