Lyötiinpä tässä vetoa Elmon kanssa löytyykö sana vittu sivistyssanakirjasta. Elmo sanoi, että eihän ny sellainen olisi soveliasta ja oli täten vastaan. Minä taasen suomenkielen korusanojen puolustajana uskoin tosissani, että sana vittu löytyisi sivistyssanakirjasta.
Siltä kävelemältä kurvasimme tiukasti vasemmalle, minä roikun henkeni uhalla Elmon kyynärpäässä, Suomalaiseen kirjakauppaan ja aloimme, etsiä sivistyssanakirjaa.
Tehtävä oli oletettua vaikeampaa. Etsimme sivistysanakirjaa löytöosastolta, puhumattakaan keittokirjojen seasta. Minä en ollut tehtävässä lainkaan avuksi, pysähtelin tirskumaan varhaisteineille suunnattuja kirjoja ja kaikkea vähemmän viihdyttävää, kuten pölypallon matkaa lattian poikki. Kaikesta saamme kiittää suurta keskittymiskykyäni.
Silloin kuulimme enkelkuoron laulavan ja taivas aukeni silmiemme edessä; olimme löytäneet sivistyssanakirjan!
Selasimme kirjasta ja mietimme tuleeko v-kirjain y-kirjaimen jälkeen vai ennen. Olimme väärässä aluksi, mutta lopulta löysimme v-kirjaimen. Sain kokea suurta häpeää ja tunsin kuinka kutistuin olemattomaksi ja vähäpätöiseksi olennoksi. Sana vittu ei ole sivistysanakirjassa. Olin pettynyt.
Mutta Elmo tarjosi olkapään, jota vasten itkeä. Olin niin onnellinen, että omistan Elmon.
Koska Elmo sääli minua kovin, hän otti kirjan, jossa oli nykyaikaisempia suomenkielen sanoja käteensä ja aloimme jälleen etsiä sanaa vittu.
Ja sieltä se löytyi! Vittu, vittuuntua, vittuun jne. Vulva, Pesä jne. Esim. Otin käteeni pornolehden, jossa tyttö esitteli vittuaan. Tyttö työnsi dildon vittuunsa. Elmo järkyttyi tästä kovin ja iskimme kirjan kiinni ja juoksimme henkemme uhalla ulos kirjakaupasta.
Ulkona tasasimme hengityksemme ja kävimme läpi yhdessä kokemamme ja jaoimme tunteemme, jottemme patoaisi niitä, joka saattaisi johtaa vakavaan masennukseen.
Lopulta sovimme tilanteen tasapeliksi. Molemmat olivat iloisia ja jatkoimme kohti uusia seikkailuja! Ja niitähän tapahtui, mutta ne kerromme vain harvoille ja valituille.