IRC-Galleria

Huomentapäivää. Mulla on todellinen epätietoisuus kellon oikeista vaiheista, eli suomeksi sanottuna kellonajasta, koska meijän keittiön kello on pysähtyny. Oon ollu tänään hereillä n. 2 tuntia ja hämääntyny tosissani jo kolme kertaa luulemaan että kello on 6.38. Syökää joku se kello.

Nii ja tosiaan kaks tuntia. Mä heräsin yheltätoista OOÄMGEE kaikki ymmärtää että se on mulle iha liian myöhään. Maailmanloppu teejiiteeän.

Tää on oikeestaan aika hauska keksintö. Vaik sinänsä tosi typerää et nimellä PÄIVÄKIRJA kulkeva juttu on (lähes) kaikkien luettavissa (kellä nyt hei EI oo kuvii g4lZu5?!"?!"??!). Ja muutenki aika huvittavaa kirjotella esimerkiks kotinsa keittiökelloista ja tuhlata siihen ah-niin-kallista aikaansa jonka vois kuluttaa myös esimerkiks siivoamalla puoltoista viikkoa pöydällään lojuneet joululahjansa jonneki muualle, ja sit viel kuvitella et joku lukee sitä.

Vaikkakin. Kaikkihan tietävät (ainakin Ida, kaikki=Ida? NEVÖR) miten jännittäviä juttuja mä oon kirjottanu esimerkiks naapureistani kesällä -02 ns. oikeaan päiväkirjaan. Mikä tekee vaik tästä vähemmän oikean, sitä mä en tiedä. Niin ja hoi vain naapurit, toivottavasti teillä on kaikilla nikit täällä! <3

Oi miten ihanaa. Valopilkku tylsyyteeni astui sisään ihmeellisen msn messenger-ohjelman kautta. No life like no-life, todella!

Luin äskettäin tossa Agatha Christien kirjaa Sininen juna. Hercule Poirotia ja silleen. Jostain kumman syystä oon jo parina vuotena peräkkäin saanu armaalta nuorimmalta isoveljeltäni Christien kirjan joululahjaks. Ehkä ne on epätavallisen halpoja muihin dekkareihin(??) verrattuna. Mutta lukekaa toki muutkin. Viime vuonna sain kirjan Golfkentän murha. Tai jotain sinnepäin. Ja eikun kirjastoon, ystäväiset!

Eilisestä vielä sen verran, että se orkesteri oli tosiaan Wienin filharmoonikot ja kaikille sellasille tolvanoille, jotka ei seuraa klassisen musiikin suurimpia vuosittaisia tapahtumia ja on muuten vaa epäyleissivistyneitä, niin se oli tosiaan jälleen kerran se perinteinen uudenvuodenkonsertti. Aina yhtä ihastuttava kattoa kultakrumeluurein koristeltuja joulukuusia pitkissä riveissä kuuntelemassa haltioituneina konserttia, johon ovat ostaneet liput arviolta 2,5 vuotta aikasemmin että VARMASTI pääsevät paikalle. Mutta don't care, kuuntelisitte sitä musiikkia. Ja sit myönnän et nauroin taas niille rumpaleille, vaik luonnollisesti ei tietenkään sais. Mut hei niitä oli kai kolme! PAM-PAM-PA-PA-PAM, PAM-PAM-PA-PA-PAM, PAM-PAM-PA-PA-PAM. Kaikella kunnioituksella. Vähemmällä kunnioituksella se, et bongasin kyseisestä orkesterista vaan yhen naispuolisen soittajan. Tosin kyse oli vaan MUN bongaamisesta, totuus on aina vallankin toinen juttu. Mut miettikääs vähän, montako esimerkiks naispuolista jousisoittajaa tunnette? Entäs miespuolista? Niinpä. Mut ehkä mä oon siellä tosiaan viel joskus :D tai sitten en. Voisin soittaa vaikka niitä kattilankannen tyyppisiä. Tai sitte voisin varata vaikka nyt jo liput vuoden 2017 konserttiin ja olla yleisönä. Mutta mä en ois sellanen joulukuusi, en. Ehkä mä oisin joulumänty sitte.

Joo HAHHAH. Tänään ei tuu mäkihyppyä. Miten mä kestän! Huomenna tulee Innsbruck. Sitä odotellessa sitten. Voisin tässä odotellessani vaikka soitella ystävyksilleni ja keksiä parempaa tekemistä. Vai kuinka?

Totta. Heissan vain.