IRC-Galleria

Onpas kello paljon ku alan tätä kirjottelemaan. Kyse ei oo siitä, ettäkö mä pettäisin lupaukseni tai haluaisin tehdä niin, päinvastoin. Kallis päiväkirjankirjoitusaikani vaan on kulunu kaikkeen muuhun, hyödyllisempään tai vähemmän hyödylliseen.

Päivä on ollu aika vaiherikas, tapahtumista toiseen ja on tullut ajateltua monenlaista. Ensinnäkin aamupäivällä, tai myönnettäköön että PÄIVÄLLÄ, leivoin pullasia. Korvapuusteja. Puustisia. Virtasia. Opetin samalla veljeäni sulattamaan mikroaaltouunissa rasvaa ja ottamaan laatikosta leikkuulaudan. Ja veli on muuten syntynyt vuonna 1988.

Siinä sotkiessani jauhojen ja kananmunien kera soi päässäni eräs biisi. Ajattelin, että oispa kiva kuulla se nyt radiosta, jos se vaik auttais vähän asiaa. Sellaset päässä soivat biisit on nimittäin kaikista mieltäraastavimpia, joiden sanoista osaat noin 2,3% eli kaks sanaa kertosäkeestä ja nekin vähän nuotin vierestä. Kyseinen veisu on melko uus ja mediatermein nyt melko "pinnalla", joten ajattelin sitä soitettavan ainakin Kiss FM:llä. Niinpä väänsin olohuoneen stereoihin kyseisen taajuuden (olipa muuten anteeksiantamattoman pitkäkestoinen operaatio) ja aloin kuunnella etäisesti tuttua ja vähemmän tuttua jumputusta. Meni arviolta n. 38 minuuttia ja radiostani kaikui odottamani biisi.

Monimuotoisia nämä nuorison suosimat radiot?

Eipä tule paljon radiota kuunneltua. Paitsi tietenki Sävelradio on aina yhtä tasokasta kuultavaa. Sekä jotkin muut, mutta mainostaminen taitaa olla täällä jopa kiellettyä? Luitte väärin, tuossa ei ole yhtäkään tuotenimeä.

Pärde kerto myös jutun yli 50-vuotiaasta miehestä bussissa. Mies oli nukkunut sikeästi kovassa penkissään ja puhelin oli alkanut elämöidä Nightwishin Nemon tahdissa. Elämöinti kesti muutaman minuutin, ja oletettavasti nämä lukiolaispojat (miksei tytötkin. En kysynyt.) hirnuivat suurinpiirtein melodian tahdissa. Kenellä nyt oli minkäänlaista rytmitajua. TINDIDINDIN-TINDIDINDIN-TIIDIDINDINDINDINDINDIN. Soitto oli katkennut ja alkanut hetken päästä uudestaan. Mies jatkoi uniaan. Olisiko se vastannut vaikka olisikin herännyt kaikkien jo huomattua tapahtuneen? Se jääköön arvoitukseksi.

Pääsinpäs LOPULTAKIN kattomaan mäkihyppyä. Tuuliolosuhteet oli suomalaisten kohalla tosi epäonnistuneet eikä muutenkaan menny ihan parhaaseen malliin. Vaan on se kumma; Ahonenki hyppäs vikalla kierroksella 7 metrin päähän mäkiennätyksestä ja oli kuitenki kilpailussa kuudes. Mäki alan kohta uskoa norjalaissaksalaistsekkiläiseen salaliittoteoriaan. Mutta ah ja voih kun oli taas mukava seurata kisaa, mikä ois hauskempaa ku arvailla kumpi parista pääsee jatkoon, kuka floppaa ja kuka lentää pilvien tasolla kotkan tavoin ja liihottelee yli kaikkien punaisten viivojen? Mun on silti ehkä turha analysoida tän päivästä mäkikisaa yhtään enempää, koska en tunne kovinkaan montaa jota asia millään muotoa kiinnostais. Mutta eipä muuten ollu Jandankaan päivä tänään.

Olisittepa muuten halunneet olla näkemässä, kun Ellu soitti ja kysyi mua ulos. "Mä katon mäkihyppyy." "Onks se ihan normaalia?" "Tottakai." "Okei. Selvä." Ei mutta enhän mäkään sitä nähny, ku tarkemmin ajattelen. Mutta kuulin. On seki enemmän ku se, että te vaan luette!

Käytiin perinteisellä joululomailtamakävelyllä kameran kanssa. Niin ja Elinan. Ei vaan Ellu oli se tärkeämpi osapuoli. Opin monia uusia asioita, kuten sen, että pajuissa kasvaa nykyisin (ja muuten tällä hetkellä ovat juuri tuloillaan, kuten Ellu kiltisti informoi) kissankelloja. Havaitsimme myös erään selkeästi Guinnesin ennätyskirjasta unohtuneen sekä muutenkin meidän kaikkien elämänlaadun kannalta merkittävän asian, nimittäin sen, että on äärettömän vaikeaa lausua mahdollisimman nopeasti ja monta kertaa peräkkäin "St1" ja "Jorvs sjukhus". Kokeilkaa.

Ästeeyks, ästeeyks, ästeeyks, ästeeyks, ästeeyks, ästeeyks, ästeeyks. Hyvin äkkiä siitä tulee äksdee.

Jorvs shuukhuus, jorvs shuukhuus, jorvs shuukhuus, jorvs shuukhuus. Lähes sietämättömän vaikea jo kirjottaakin.

Sainpas tänään tämän vuoden ehkä 134. sairaan huumoripläjäyksen. Tietänette mitä tuo merkitsee. Mitä hauskaa todellakin on sanassa "mato"?

Alkaa olla näin pienten tyttöjen ja ehkäpä poikienkin nukkumaanmenoaika. Kauniita unia. Erityisen kauniita unia sille, joka tätä lukiessaan tietää vapauttaneensa musta yhen suuren ahdistuksen ja tuoneensa hymyn tänne.