IRC-Galleria

Vähemmän loogisella tuulella tänään?

Eilisen kirjotuksen vähäsestä yleisömenestyksestä huolimatta aion kertoa tänäänki monia äärettömän mielenkiintosia asioita.

Eilen oli kyllä outo päivä sinänsä, et itku muuttu nauruks aika äkkiä ja myös toisinpäin. Mut sellastahan sattuu (edes Ida ei jatka tota, OKEI?). Illalla oli erittäin mukavaa, kiitoksia vaan pojat tarjoustaloista ja lidleistä. Olin silti parempi ku ykskään teistä.

Katoin yöllä äiden kanssa West side storya. Nauhotus oli marraskuulta 1987 ja sen huomasi. Mainokset oli lähes yhtä koomisia ku 70-luvun Valituissa paloissa, joita kaikki kunnon kansalaiset varastoivat kesämökeilleen ja lukevat joka vuosi uudestaan. Järjestin oman mökkimme moiset muuten viime kesänä, oli useamman tunnin urakka mutta tulipahan hyvä mieli ja mielenrauha, varmasti muilleki kun itelleni. Ovathan tuollaiset lehdet kuitenkin nostalgisia paloja lähimenneisyydestä ja jokamiehenantiikkia.

Niin ja se West side story. No se jäi kesken. Mut tiedän mä silti suurinpiirtein ne tapahtumat kuten varmasti tekin. Oikeestaan haluun kattoo sen vaan sen Marian takia, koska kaikki jotka on niin tietämättömiä etteivät tiedä niin mun nimi tulee siitä. Siis ei luonnollisestikaan etunimi (ai miten niin ei?), vaan toinen nimi niille tietämättömille jotka eivät sitäkään tiedä. Mut ei sillä oo kyl mitään tekemistä mun kanssa. Ei ollenkaan, mut ehkä jälleen kerran "juuri siksi"?

Ja nukuin JÄLLEEN liian pitkään. Herätyskin oli olemassa mut joko mä vihasena painoin sen pois ja jatkoin itsepintasesti uniani kunnes armas veljeni taas tuli herättämään, tai sitten se ei ikinä edes soinut. Murphyn laki. Ei kai mikään pomminvarmakaan herätyskello herätä just sillon ku pitäis. Tosin en mä ollu menossa minkäänlaiseen Euroopan päämiesten huippukokoukseen tai edes työväenopiston riistaruokiin erikoistuneelle gourmet-kurssille. Ensimmäiseen en ehkä siks, etten mä kuitenkaan taida olla Euroopan merkittävimpiä poliittisia henkilöitä tästä päiväkirjasta huolimatta ja toisen voitte sitten joko tietää tai arvata. Suosittelen; pysykää kaukana siitä. Varmasti tosin pysytte muutenkin.

Pomminvarma? Ei, en takerrukaan nyt tähän. Ahdistakoon se mieltäni jatkossakin.

Kun olin lopultakin noussut ylös, oli fiilis epäasiallisen reipas ja iloinen mut varmasti vaan johtuen eilisen paniikin laukeamisesta. Turrutin innon sotkemalla paperia sekä ennen kaikkea käsiäni 7B:llä kolmisen tuntia. Kuuntelin samalla Yleisradiosta juttua nurmijärveläisen perheen juhlapyhien viettotavoista ja kaikki se imelyys isän pitkistä työmatkoista ja kuopuksen odotuksesta kotona iloiseen yhteisoloon jouluiltana saivat vihreän värin nousemaan mun naamalle. Ja muuten se 7B on kynä, ei kaks tusinaa lapsia.

Bischofshofen. Suomalaiset onnistu oikein hyvin varsinki ekalla kierroksella, toisellakin ihan mukavasti. Vaikka seurasin koko lähetyksen sekunti sekunnilta, lopputulos on mulle vieläkin hämärän peitossa. Tv-selostajat eivät kai oikein osanneet, Ahonen ei hävinnyt pisteellä vaan tuli tasapeli? Mitä sitten? En tiedä. Osakilpailuvoittoja Ahosella on kuitenki kaks ja Jandalla vaan yks, ehkä se merkitsee jotain. Ehkä en spekuloi tätä sen enempää ennen ku tiedän.

Nyt ei tarvi kai valittaa juttukavereiden puuttumista, pääsinhän vasta tähän aikaan taas koneen ääreen ja kaikki mitä oletettavimmin datailevat myös tähän aikaan eivätkä esimerkiks seittemän tunnin päästä. Mä vaan oletan näin. Valopilkku tosin katosi? Vaatinen selityksettömään katoamiseen syyn vielä joskus. Mikäli muistan.

Olotila nyt on jotenki kumman nuupahtanut. Vaikka mitään en oo tosiaan oikeen saanu päivässä aikaseks ja nukkunutkin oon jopa liikaa. Ei vaan jaksa innostaa. Se on sitä, kun ei oo oikeen mitään kivaa mitä odottaa. Tai ei mitään muuta ku koulun alku. Hirvittävää. Ehkä nyt on kuitenki jo aiheellista vähän ajatella sitäkin. Pitäs ehkä tehäki jotain? Ei mutta onhan meillä vielä sunnuntai-ilta. Niin ja maanantaiaamu. Ja ainahan voi sanoa, ettei muistanu.

Valehtelua ja moraalisesti väärin. Hei vain, oinaslapsen omatunto!

Mun joulukalenterin viimenen suklaa kimmeltelee edelleen paikallaan, ellei saunatonttu, kotihiiri tai jokin muu otus ole käynyt sitä sieltä syömässä. Ei ainakaan minkään sortin hanhiotus, mutta tulevaisuudessa hanhi tulee näin tekemään. Ehkä siinäki on jotain nostalgiaa, ei kai se joulu lopu ikinä jos ei edes joulukalenteriaan syö loppuun? Pelottaa vaan että kalenterin Niiskuneiti raivostuu ja kuristaa mut kultaisella nilkkarenkaallaan. Pitääki vitkuttaa aina kaikkea mahollista niin pitkään ku pystyy!

Loppiainen. Ei sano mulle juurikaan mitään. Ei mitään perinteitä, ei yhtään mitään. Nojoo, tietääpähän ainaki että koulun alku lähestyy. Ja ehkä se kuusikin viskataan ulos, kyntteliköt ja enkelit pakataan laatikoihinsa vaatehuoneen nurkkaan, jos jaksetaan. Usein se kyllä venyy ja venyy eteenpäin. Vitkutellen!

Keittiön lattiassa on sellanen kummallinen jälki. Se on piilossa maton alla, eikä sitä oo huomannu muuta ku oma taloutemme sekä kenties jäljen aikaansaaja? Ite havaitsin sen ensimmäisenä viime syksynä. Mut ois asetettu tietenki syytetyks, mutta Matlock ois todistanu etten mä ole syyllinen ensimmäisenä tapahtuneesta havainnosta huolimatta. Matlock on kova jätkä. Se jälki on vaan ihan niinku palanu siihen parkettiin, mut mä en ymmärrä kuka keksii polttaa lattiaa meijän pakastimen edessä? Just siihen kohtaan ei vaan yksinkertasesti VOI onnistua pudottamaan mitään palavaa tulitikkua tai muuta vastaavaa. Toinen vaihtoehto ois joku syövyttävä happo jota joku on siihen läikytelly. Mutta minkä ihmeen takia? Jyri on tehny kemialliset kokeensa meillä ennen ku on menny käskemään oppilaat tekemään niitä? Varsinainen sydänalaani kirpaiseva mysteeri. Ajattelin ottaa kohteesta kuvan ja näyttää Mattilalle, saisin luultavasti pätevän vastauksen. Mikäli on kyse suuremmasta rikoksesta, voisin soittaa samantien Matlockillekin. Mattilakin on kova jätkä.

Nyt jatkan seurustelua muidenkin kuin itseni kanssa.