IRC-Galleria

No anteeks ku en kirjottanu eilen. Oon tosi pahoillani mut en KOSKENUTKAAN koneeseen. Mä mietin pitkään ja hartaasti et koskinko mä Idalla sen uuteenhienoon datorniin mut en mä koskenu. Korjatkaa jos tein erheen.

Toissapäivä oli tosiaan erittäin syvältä mut eilen oliki paljon parempi jo, vaik oliki lauantai neljättätoista päivää edeltävä päivä. Oon käsittääkseni kohtuullisen elollinen ja kokonainen vieläkin. Eilen olin vaan äärimmäisen kiireinen. Aika typerää et joka toinen päivä juoksee selkä kolmantena päänä ympäri pääkaupunkiseutua ja stressaa kaikkea mitä on tekemättä ja joka toinen istuu himassa ku "ei oo muutakaan tekemistä".

Mut niin eilen. Aamulla riemastutti heti kaks tuntia Mattilaa. Sen litkut tosin ei ollu kivoja ku niiden tuoksu oli aika epämiellyttävä ja sit matikantunnilla piti käydä ulkoilemassa. Enkuntunnin aikana leimasin 304 lappusta ja kiljuin noin 150 kertaa että lappu taitetaan, leimataan, laitetaan laatikkoon ja poistutaan takakautta. Ootte rasittavia, arvon järvenperäläiset! Ja saksantunti kului mukavasti "oppilaskunnan asioita hoitaen", mut parempi seki ku teillä lusmuilla jotka ette tehny yhtään mitään.

"se on sikakiva ku on jotain seurattavaa huoneessa" Heidi oot hassu. Hassu on kyl oikeesti positiivinen sana ainaki tämmösessä yhteydessä.

Joo ja niin sitten koulun jälkeen vietin huikeat 4 minuuttia himassa syöden mandariinin ja ottaen sellon mukaan. Sit liukastelin lahjakkaasti Westendiin jossa kuulin että mun kynnet on vieläki liian pitkät eri asteilta soittamiseen, vaik ne on nyt varmaan lyhyemmät ku ikinä ennen. Aikamoista vääryyttä mut kai näitä on leikattava ja sit opeteltava elämään näiden kaa. Edellyttäen et joku kiva päivä mä myös osaisin soittaa eri asteilta ettei mokoma kynsienleikkuu menis ihan hukkaan. Loppuillan vietin Kanelin kaa.

Eiku oli siel kai muutama muuki? Joo oli ja mulla oli kivointa vähään aikaan, kiitän tytöt ja pojat. Vaikka se leffa jäiki multa kesken ku paha bussikuski tuli liian aikasin.

Tänään oon henkaillu enimmäkseen äiden kanssa. :D Erittäin suurta ärsytystä aiheutti kyllä Shellin seinässä mainos "Mars Delight 2 klp/st 1,50 e, 40g 18,75 e/kg". Hei KLP! Kalppi? Kalippa? Kallape? Heräsi suuri epäilys Mars Delightin pakkauskoosta. Tollasta ei sais tehä mulle, jouduin viel tuijottamaan sitä mainosta ainaki 15 minuuttia odotellessani ilmanpaineiden tarkistusta ja muuta kiintoisaa. Oli silläkin huoltoasemalla ainaki 367-kertanen RÄJÄHDYSVAARA ku mä kiehuin siellä penkissäni. Toi menee jo tasoihin pari viikkoa sitte teeveessä esitetyn Jyskin mainoksen kanssa, "sänky ilman taivotejalkaja" makso sitä ja tätä. Sitten kun vielä tietäisi, tarvitseeko itse kukin taivotejalkaja vai ei. Toi on jotain mitä ei oikeesti voi edes käsittää.

Äide hermostu ku se yritti ettiä jotain uusia keittiöverhoja ja mua kiinnosti enempi ihan muut asiat siellä. Huonekaluliikkeissä. Mä en käsitä sitäkään, mitä järkeä on ettiä verhoja sellasesta. Mutta mun äiti onki mun äiti. Saapas. Mut siel oli kaikkii hienoja juttuja ja mä oisin halunnu ainaki puolet niistä vähintään. Ehkä ne onki jotain SISUSTUSLIIKKEITÄ eikä varsinaisesti huonekalusellaisia. Ei voi olla varma. Ja sit Iittala on kai niinku lasi- tai astiakauppa tai joku. Siel oli sellasia ihastuttavia pienenpieniä kuppeja jotka olisin halunnu ostaa kaikki vaik en tekiskään niillä mitään. Sit itkin että haluun uudet stereot, ja niiden mahdollisuus mun syntymäpäivälahjana onkin nyt erittäin todellinen ja eläväinen. Vanhoihin hermostui niin minä itse kuin useat muutkin jo moneen kertaan. You know it girls, kaikki vihaavat mun stereoita. Ei niitä vaan voi olla vihaamatta ku välillä ne ei soita yhtään mitään. Ja se ääni! Tsiiiiii-di, tsiiiiii-di, tsiiiii-di. Mikään ääni ei varmaan raivostuta mua enempää. Mut en silti vois elää ilman niitä.

"Onks se ihan tavallinen patonki?" "Joo, tai Pariisinpatonki täs lukee " "Riisi? Mitä on riisipatonki?" Toiset vaan osaa.

Soitin tänään nokkahuilua. Miettikää. NOKKAHUILUA. Millon ootte ite soittanu sellasta viimeks? Mä oon varmaan joskus ala-asteella. Sitte yhtäkkiä havaitsin sen olemassaolon ja tartuin siihen. Se oli lähes tukossa pölystä ja ties mistä mut sellasen asianhan voi aina korjata. Soittelin perheeni ja todennäkösesti myös naapureideni hermot riekaleiksi ja nautin suunnattomasti. Ne korkeimmat äänet on kyllä sanalla sanottuna ihan hirveitä, mut ihan oikeesti jopa nokkahuilusta saa ihan kauniita ääniä. Ne matalammat. Mä en edes muista niiden sävelten nimiä mut hyvin sain silti jotain biisejäki ihan jopa irti siitä. Aika eksoottista, että vaik sellasen putkilon omistaa lähes jokainen suunnilleen ikäiseni, kukaan ei soita sitä ikinä. Kaivakaa vaan nokkikset esiin ja ryhtykää soittamaan, viis naapureista! Kaikki vanhat karamanzilaiset muistaa varmasti Ekin joka soitti jotain tuuban tyylistä mut ei voinu sietää nokkahuiluja. Mut ei sellasia kasva joka paikassa, uskokaa vaan mua nyt.

Soittelin Pingua kans ja puhelintaki taisin ja ovikelloaki oon tänään soittanu. Ja suutani jopa. Ihan hyvä saldo tälle päivälle? Viel ois piano ja kitara ainaki odottamassa... Kyl kitaraaki voi soitella vallan mainiosti vaik siin onki yks kieli liian vähän. Mä ainaki voin. Se on aika nättiä se. Ehkä sen kielen vois ostaa joskus? Ei se oo ollu ku puolisen vuotta katkenneena. Noh, saapa nähdä kenellä riittää energiaa sellaseen.

Sana "vallan" oli kielletty. Sorry Tommi, meni jo.

Tänään tuli yhessä vaiheessa ihan ääretön jano. Ilman mitään järkevää syytä ja ihan käsittämätön suunkuivuuden tunne. Join lähes litran matkalla Aurorasta meille, kuvitelkaa. Ja siis autolla, ei kävellen jolloin se ois viel ihan normaalia. Ja tietämättömille infoa että se matka on noin kilometri. Koko litra oli menny ku olin ollu ihan hetken kotona.

Mulla on muuten jano nytkin. Onpas kummallista. Tai sitte se on vaan sitä luulotautia. Mut ei kyl oo, mul on jano ja se kiinnostaa ketä tahansa kovasti.

Tää taitaa nyt kuulua jokaikiseen tarinaani täällä, mut on taas kovin vähän ihmisiä liikkeellä ja Valopilkkukin kokkailee ku viimestä päivää ja on muutenkin kovin hiljainen eikä juttele kanssani vaikka ei ollakaan oltu pariin päivään yhtaikaa koneella. Ja kaikki muut on jossain ties missä. Huoh.

Pitäs lähtee mummoa kattoo mut en taida jaksaa, voin yhtä hyvin mennä huomenna. Ei just nyt huvittais ollenkaan mennä sinne pilaamaan päivääni, vaik onki aivan liian itsekästä ajatella näin. Mut se tuntuu aina vaan yhtä turhauttavalta ja ikävältä, sen enempiä tässä nyt just perustelematta. Huomenna sitte.

Mä mietin mitä mä voisin kirjottaa ja mun mieleen tuli ananas. On siis pakko kirjottaa jotain ananaksesta, vaikkei siinä mitään järkeä olekaan. Ananas on kyllä aika persoonallinen hedelmä ja ihan hyvääki se on. Yleensä. Ananasmehu on kans aika hyvää. Mulla oli joskus sellanen kummallinen paksu muovinen läpinäkyvä turkoosi tarra jossa oli ananaksen kuva ja mä soitin sillä kitaraa. No mut ei ehkä siitä sen enempää vai mites.

Oiskohan tässä nyt sopivasti korvattu ainaki eilisen ja ehkä vähän toissapäivänkin päiväkirja että Kimkin saa mielensä makeaksi. Ja tietysti muutkin joita millään lailla kiinnostaa. Koitan jatkossa taas olla aktiivisempi ja positiivisempi datailija etten tee kenellekään pahaa tai karvasta mieltä myöskään tällä lailla. Ihan ku näillä ois maailman jatkuvan pyörteisessä menossa suurikin merkitys.

Hitsi se mun valokuvaprojekti. Ärsyttää ku en koskaan saa tehtyy mitään ja nytki mun periaatteessa pitäs tehä kaikkea muuta niinku esimerkiks pullataikinaa. Mut ehkä seki sitte huomenna tai joskus toiste.

4 35 84 87 142

Noita saatte miettiä ihan ite. Ehkä te ymmärrättekin. Niitä tulee sitte ehkä lisää aina välillä ja päivitän niitä joka päivä. Hihi hauskaa! Hejdå.