IRC-Galleria

Niin eli olinpas parin viikon hermoloman jälkeen teoriatunnilla tänään, uskokaa tai älkää. Toivoin loppuun asti että bussi ei tulis tai tunti olis peruttu tai jäisin vaik auton alle ja katkasisin jalkani mut mitään ei käyny ja huomasin istuvani kiltisti siellä pöytäni takana. Opettajan sekavuustila oli vielä tavallistakin korkeampi ja se alko kesken kaiken höpistä jotain aivan merkillistä, ymmärsin sen niin että mä olen niin tyhmä että mun täytyy käydä 2/3 uudestaan. Kieriskelin Ikean liilassa penkissäni raivosta mahdollisesti hukkaan menneen lähes vuoden pituisen kidutuksen takia ja turhauduin kirjoittamaan muistiinpanoja harmonisen molliasteikon vitosen septimin kadensseista. Tunnin lopussa sitte menin kysymään että pitääkö se mua oikeasti niin vajaaälyisenä, olin miettiny jo valmiiks kaikki maholliset haukkumasanat ja todisteet älystäni (viime viikosta kun se ei tiedä mitään!) ja näytinki varmasti just siltä. Se siinä änkytti sitten että eihän se toki sitä tarkottanut, hienoa jos olen kiitettävästi suorittanu kakkosen ja pärjään varmasti oikein hyvin jatkossakin tässä. Pyyteli vielä anteeks sekaannustaan mut mä en vieläkään käsitä mitä se on voinu sekottaa? Siis eihän mua voi sekottaa keneenkään toiseen? Ei kai se tosissaan muistanu et mä oon vähä-älyisempi ku olinkaan ku osasinki tänään tunnilla melkein kaiken?

Koulussakin alkoi uusi jakso ja alkoikin letkeästi ranskantunnilla. Maikka vaikutti olevan sama höppänä kun ennenkin ("hei ope miten tää kolmostehtävä tehään?" "kattokaas ku tuolla sataa lunta!") ja ranskan kieli yhtä kummallista ku aina. Kesken tunnin piti tosin lähteä kuuntelemaan Unicefin vapaaehtoistätien kertomuksia Beninin köyhistä lapsista. Symppistä.

Sitten aloittelimme kevyesti etiikan projektiamme ja valitsimmekin aiheeksemme suppeasti rakkauden. Ussantunneista tulee varmasti mukavia ja meidän työskentelystä äärimmäisen mielenkiintosta. Odotan innolla, tytöt!

Mantsantunnilla Vähä-Beltit ja Mälarenit aiheuttivat mulle suunnattoman kovaa päänsärkyä joka jatkui senkin jälkeen vielä monta tuntia. Kiitos Saarinen, kiitos, olenkin aina kovin pitänyt karttatehtävistä.

Jatkoin ystävänpäiväkorttien tekoa ja keksin niihin maailmankaikkeuden typerimmän idean mutta toteutin sen silti koska olen itsekin niin kovin typerä. Kesken ne tosin ovat vieläkin mutta ehkä mä vielä väkerrän ne valmiiksi. Materiaalit loppu vähän kesken, joten ihan kaikki eivät saa korttia, anteeksi. Onhan se varmasti kovin kamalaa jos ei saa mun söherryksiä. Aika moni kuitenki saa olla onnellinen kun saa. Tai en mä tiedä, onko se sitte enempi kuitenki jonkinlainen rangaistus.

Matikankoe ei menny ihan putkeen, tai oikeestaan Mattila on selkeesti nyt käärmeissään mulle jostakin ja korjaa kaikki mun kokeet ilkeän tarkasti. Häijyä suorastaan! Ysi todistukseen. No, ehkä sen kanssa eletään. Kun eihän sillä mitään väliä ole oikeasti edelleenkään.

Rauha maassa kotona noin viidentoista tunnin ajan. Tosin kohta se rauha on ohi. Ouhts.

Huomenna onkin sitten ystävänpäivä. Onneks mulla ei tällä kertaa oo 39 astetta kuumetta niin et pitäis vääntäytyy kouluun puolkuolleena vaan oon lähes kaikissa voimissani. Yäk muutenkin vuoden takainen aika. Tosin oon mä nytki sairas näiden päänsärkyjeni ja pahoinvointieni kanssa mut se on ehkä hieman eri juttu. Vitsi kahen viikon yhtäjaksonen päänsärky olis muuten hirveetä. Jotain aivan kamalaa ku päänsärky itsessään on jo jotain niin vihattavaa. Tosin mitenkään kipeenä ei ois varmaan kivaa olla mitään kahta viikkoo. Ehkä mullakin on muuten nyt sit painetta päässäni niinku Satun isosiskolla kuulemma. Naurakaa vaan ku oon stressaantunu ja ahdistunu ja kovien julkisuuspaineiden alla!

Hei mun on pakko ehtii tehä viel muutaki.

6 55 57 58 113