IRC-Galleria

Nyt en ehi luultavasti kirjottaa kovin pitkästi. Varotan heti alkuun mut katotaanpas nyt silti miten onnistuu.

En tajuu miten voin nukkuu yheksään? Näin kuitenki tein ja sit tuli hieman kiire kouluun. Muistin kuitenki ottaa mukaan loistavat ystävänpäivälahjani eli kaksi suolapähkinän puolikasta (ihan eri juttu ku yks kokonainen!) joiden kohtalo oli lopulta kuitenki aika karu.

Halipassisydämeen tuli kyllä nimiä huomattavasti enemmän ku koskaan aikasemmin, yli sata ainakin, mut jossain määrin jäätiin viime vuodesta. Sillon löysin sydämestäni nimittäin Riian, Kiian, Mian, Pian ja kaksi Tiiaa. Tänä vuonna vain Riian, Kiian ja Mian. Surullista!

Enkä mä muuta sit ookaan tänään tehny?

Oli toivekonsertti joo jee ja Simis soitti meille kaikille taas perushumppaiskelmää. So sad että se oli kuitenki kai meijän viimenen toivekonsertti täällä? Vai onks vappuna tai joskus vielä, en osaa sanoa? Kai nyt kuitenki. No mutta, viimesiä kuukausia vedellään täällä nyt kuitenki. Se on aika kaksipiippuinen juttu ja kaksiteräinen miekka koko asia, mut kai se loppujen lopuks on kuitenki hyvä päästä elämässä eteenpäin. Mitä ikinä se sitte tuokaan tullessaan.

Mua ärsyttää ku oon yrittäny pari päivää enkä pääse miinaharavan expert-tasoa läpi. Ennätys on et jäi 3 miinaa ja tuli fiftyfifty-tilanne ja luonnollisesti laitoin väärin. On se kumma. Tänään paras tulos on 11. Vielä mä joskus onnistun! Kyllähän mä omaan sentään kaikki ennätykset ehkä meijän koneella. MUN koneella, tästä mä en tiedä.

Todella saamaton päivä. Ulos piti lähtee mut sit just piti ruveta selittämään äidelle jotain enkä sit enää muistanukaan, enkä mä nyt enää viitti. Ties vaikka kaikki Pihlis-cityn kylähullut kokoontuis ja hyökkäis kimppuun syrjäisillä kujilla!

Ei mut eihän täällä oo sellasia.

Eikä meijän omat kylähullut tee pahaa kärpäsellekään. Törmäsin tänään kylähulluun numero kaksi, johon olenkin tutustunut itse henkilökohtaisesti vasta aivan viime päivinä. Mummo. Sitä ei kuulemma voi ohittaa jäämättä juttelemaan, näin on ainakin joidenkin kohdalla. Pihliskin on niin laaja kaupunkialue ettei tää mummo ilmeisesti paljon liiku meillä päin, koska en oo törmänny ainakaan tietääkseni siihen aikasemmin. Tai siis että todennäkösesti olen, mut en tunne niin henkilökohtasesti että oisin joutunu kommunikoimaan mitenkään. Tänään tosin jouduin Satun kanssa vaihtamaan toiselle puolelle tietä ja jatkamaan keskustelua vielä tavallistakin pidempään odotellessamme että Mummo könkkäisee ohitsemme ja Satu pääsee turvallisesti kotiin sekä säästyy kertaamasta edesmenneen Miina-koiran tempauksia.

Edellisen lauseen kieliopinmukaisuus hieman epäilyttää mua. Kertokaa jos osaatte oikaista, en itse nyt jaksa edes yrittää.

Mä en ymmärrä kyllä mikä siinä on että mä onnistun aina sähläämään kaiken helpoimman. Se on jokapäiväistä, ainaista ja ilmeisesti ikuistakin. Englanninkoetta tutkiessani tossa iltapäivällä aloin jälleen kerran miettimään sitä, kun olin tyystin jättänyt jotain sanoja lauseiden välistä tai kirjottanut ajattelematta yhtään täysin väärän sanan. Etsiä=find selkeästi. Luon jälleen aivan uuden kielen. Normaalin Uksi-kielen lisäksi on nyt olemassa myös Uksi-englantia. Ja onhan toki olemassa myös Uksi-saksaa, IdaUksi-ruotsia sekä Uksi-ranskaa jota en varmasti ymmärrä itsekään. Kustantamoilla on paljon työtä jos aikovat julkasta kattavat sanakirjat arkifraaseineen näistä kaikista!

Uksi-saksassa on poikkeuksellista esim. se, että artikkeli vaihtelee täysin mielialan mukaan. Myöskin adjektiivin taivutus luetaan samaan, ja verbien paikat ja määrät riippuvat täysin siitä kuinka monta asiaan liittyvää verbiä satut muistamaan ja mihin väliin muistat ne sanoa. Sanojen alkuperä itsessäänkin on kovin arveluttava seikka, sillä sanojen osia ja kokonaisuuksiakin voi poimia täysin tai osittain ja kieleen mukautuen toisista kielistä tai vaikka omista mielen sopukoistaan. Mä oon aika liberaali, huomaattekos?

Muut kielet jatkavat myöskin melko samalla radalla. Missään kielessä ei ole kovinkaan tärkeää se, ovatko kaikki sanat kohdallaan tai edes olemassa, vaan se että vastapuoli ymmärtää mitä yrität sanoa. Voi olla että tämä normaali Uksi-kieli onkin juuri yhdistelmä niitä kaikkia; how to make alla att verstehen. Pourquoiye. Uksi-ranskassa taas tärkeintä on mahdollisimman kaunis ääntäminen sekä kuten edeltäneessä sanassa, peräkkäisten vokaalien mahdollisimman suuri yhteenlaskettu lukumäärä. Oui, c'est la rentrée et sèche-cheveux est manifique! VII, SE LA RAANTRÖÖ E SÖSSHEVÖÖ E MANIFIK. Nyt on kenenkään kielitajuisemman ihan turha tulla itkemään mitään, tää on aivan oma kielensä nimittäin tämä. Älkääkä mielellään miettikö lauseen merkitystä koska sitä ei ole olemassa.

Olenpas sittenkin ehtinyt kirjoittaa melkoisen pitkän pätkän. En tiedä mitä kanssaolijani ovat siitä mieltä, mutta välitänkös? Tottakai välitän.

Mistä lähtien. Huomisesta? Ehkäpä.

Mutta joka tapauksessa, näin ystävänpäivän kunniaksi haluan kiittää vielä kaikkia lukijoitani sekä etenkin ystäviäni. Vaikka joka päivähän on ystävänpäivä, mutta katsoisitteko hyvällä jos kulkisin joka päivä käytävillä halaillen vähintään joka toista vastaantulijaa? Vaikka mitä teidän katsomisista. Tärkeintä, että olette olemassa ja just sellasia kun olette, just siinä missä olette ja mulle just sitä mitä olette. Kiitos!

Hempeää. :D Mutta saa kai sitä joskus. Jos kukaan jakso lukea noiden joutavien jorinoiden ohitse tänne asti, niin kiitokset ovat varmasti siinäkin mielessä jo ihan paikallaan.

Päivänjatkot.

5 54 56 57 112