IRC-Galleria

Onpahan jälleen lauantai-ilta, sauna kuumottaa vielä iholla ja kevytkasvisuutejuoma kuplii hiljalleen lasissa. Ulkona loistavat vaan jäljelle jääneet jouluvalot ja naapurin mies kiskoo parvekkeella savua keuhkoihinsa, kuten aina vilkaistessani ulos. Alakerrasta kaikuu hiljaa fanaattinen urheiluselostajan hehkutus. Suomi on kärjessä taas, melkein.

Alan kirjoittamaan kivikauden aikaisella tietokoneellani internetin kuvagallerian päiväkirjaan. Pysähdyn välillä tuijottamaan seinään ja juomaan kulauksen pöydällä seisovasta lasista, ja ajatus kulkee jälleen vikkelämmin. Koetan muistella eilistä päivää aamusta alkaen ja kaivelen pöydältäni muun muassa saksien, kameroiden, kaukosäätimien, säärystimien, seinäkellojen ja sanakirjojen alta esiin uuden jakson lukujärjestyksen. Eilinen päivä on alkanut ranskantunnilla, ja tarkemmin mietiskeltyäni muistankin tuosta tunnista jotain. Luimme yhdessä ääneen kappaletta ja ihmettelimme, miten muutamassa kuukaudessa voikaan unohtaa niin paljon. Seuraava tunti olikin matematiikkaa ja tarkemmin muisteltuna trigonometriaa. Muita muistikuvia koko tunnista ei juurikaan taida olla. Ruokatunnin, jonka aikaisista tapahtumista en myöskään muista yhtään mitään, jälkeen pääsimme kaikki yhdessä luonnostelemaan CURRICULUM VITAEa itsellemme. Opo yllätti muistamalla mun nimen lisäksi myös ykköshakuvaihtoehtoni, muiden vaihtoehtojen sijainnin ja sen, että keskiarvo riittäisi minne tahansa. Siinä onkin opeteltavaa, jos on opetellut kaikkien noin 120 ysiluokkalaisen vastaavat tiedot. Ihmettelen asiaa ja tulen siihen tulokseen, että opo on varmasti tarkistanut asian juuri vähän aikaisemmin.

Pääsimmekin koulusta jo puoli kaksi, joka tuntui silloin ja tuntuu nytkin äärettömän mukavalta. Muistan pyörineeni kotona tekemättä mitään järkevää puolisentoista tuntia ja sitten vielä lähes myöhästyneeni bussista. Äidit rattaineen ja vanhukset rollaattoreineen ovat ilmeisesti jo kontrolloineet mun ja Pingun liikkumisajat ja merkanneet almanakkoihinsa, sillä yhtäkään sellaista en matkallani Westendiin nähnyt. Iloitsen vieläkin tuosta hermojen lepuutuksesta. Westendissä tuhosin tunnin ajan käsilihaksiani soitellen erilaisia asteikoita ja muuta. Tunti oli oikein mukava ja taisin oppiakin jotain.

Petri tulee huoneeseeni suihkunraikkaana ja höpisee jotain. Keskeytän kirjoittamisen siksi aikaa ja jatkaessani en enää muista, mitä aioin sanoa seuraavaksi.

Tosiaan, illaksi menin vielä Selloon syömään ystävieni kera ja ostamaan kolme kiloa karkkia. Normaali perjantai-ilta, siis. Tai ei välttämättä. Aivan muille tahoille taisivat nuo sokerimäärät olla matkalla. Tunnen itseni vähän aikaa hölmöksi kirjoittaessani tällaista julkiseen paikkaan. Samalla kuitenkin tiedän, että lukijamäärä on erittäin marginaalinen eikä ketään todennäköisesti kuitenkaan erityisemmin kiinnosta perjantai-illan viettoni. Kuitenkin, saatuamme asiat hoidettua lähdimme ikävästi keventyneen porukan kanssa mutta hilpein mielin Idalle juttelemaan mukavia. Ilta vierähtikin puoleenyöhön asti. Kirjoittaessani mua naurattaa vieläkin eilisiltaiset jutut ja Tommi joka nauroi kuollakseen ja sai muutkin nauramaan lyömällä kulhoa limupullolla ja huutamalla "KONG!". Äiti pudottaa keittiössä kattilan kannen ja ääni saa mut säpsähtämään.

Tultuani kotiin huomasin vielä puol kahelta pelaavani miinaharavaa yksin nukkuvassa talossa. Kävin nukkumaan todella väsyneenä, mutta lähes kaikin puolin hyvillä mielin.

Aamulla taisin herätä siihen, kun äide arvioi näitä ystäviäni jotka näki vilaukselta eilen. Mua nauratti analyysit. Puolen päivän aikaan lähdin Heidille jammailemaan ja tekemään ykköshittiämme valmiiksi. Kaikki menikin hyvin ja mukavasti, kunnes huomasimme keyboardin sanoneen sopimuksensa irti. Nyt mua huvittaa termi keyboard ja pysähdyn hetkeksi kuuntelemaan Urheiluruutua. Tytöillä oli kuitenki hauskaa, Ida joutui lähtemään pian pois mutta päivä jatkui muuten mukavasti. Kiitän mielessäni tyttöjä, jotka ovat mulle ihan yksiä maailman tärkeimmistä asioista.

Takaisin arjessa ja kotona olin viiden jälkeen ja asetuin hetkeksi nojatuoliin kuuntelemaan Petrin hehkutusta Suomen ja Norjan välisestä curling-ottelusta. Seurasin peliä itsekin vähän aikaa kunnes miinaharavan magnetismi vei voiton. PÄÄSIN LÄPI EXPERT-TASON JA VIELÄ ENNÄTYSAJALLA ja se saa vieläkin sitä miettiessäni hymyn kareilemaan suupieleen. Nyt ei tarvitsekaan enää kuin tehdä uusi, parempi aika!

Alan miettiä mielessäni edellistä lausetta. Jos sen sanoisi pelkästään jollekin, voisi ymmärtäminen olla melko hitaanlaista.

Uutta+parempaa aikaa odotellen.

Ajattelen lopettaa tämänpäiväisen tekstin tähän, mutta koska eilinenkin jäi jälleen väliin kiireiden vuoksi ja mieleni tekee kirjoittaa, päätän kuitenkin vielä jatkaa. Päänsäryn alkio tekee tulojaan aivojeni taaimmaisissa sopukoissa, mutta nostan sille punaista stop-kylttiä ja käsken vaihtamaan maisemia.

Ihmettelen kovasti, missä kaikki ystäväni ovat lauantai-iltana yhdeksän jälkeen, kun eivät ole koneella? Eihän nyt toki kukaan tekisi mitään muuta tähän aikaan! Muutamasta tiedänkin, mutta täydellinen ja täysinäinen puuttuminen monien muiden henkilöiden kohdalla arveluttaa minua kovasti.

Kiinnitän hetkeksi huomioni mustaan lapaseen pöydällä. Olin epähuomiossa pudottanut sen ulos kaivaessani avaimia taskusta aiemmin tänään ja äiti sen minulle toi takaisin. Samalla huomaan, että tosiaankin kuuntelen vain keittiöstä kantautuvaa kolinaa enkä musiikkia. Nämä ovat näitä harvinaisia hetkiä, mutta ei kai sitä musiikkiakaan joka hetki tarvita.

Ei, kyllä sitä tarvitaan. Laitan radion päälle ja kuuntelen The Rasmusta pienen hetken. Suljen radion. Ei tarvitakaan.

Vilkaisen pöytäni kulmalla olevaa, hitaasti kasvavaa cd-pinoa. Se sisältää omieni lisäksi myös suuren määrän Petrin ja kirjaston levyjä. Muistelen kaikkia niitä kertoja, kun olemme Petrin kanssa pohtineet, kuinka kauan pino pysyy pystyssä kaatumatta. Tiedän, että totaalinen rojahtaminen voi tapahtua aivan minä päivänä hyvänsä. Pinon korkeus ja levyjen määrä alkavat kirveltää mieltäni siinä määrin, että päätän ottaa selvää strategisista mitoista ja kaivan esiin ikivanhan Lumikki-viivottimeni. Pinon korkeus on noin 33 cm ja levyjen lukumäärä 34, joista ainakin viisi tuplacd:tä ja kaksi sinkkuja. Samalla tajuan, että pino sisältää myös muutaman Kimiltä lainatun cd:n. Toivon todella pinon kestävän.

Petri säntää jälleen huoneeseeni ja keskeyttää kirjoittamiseni pitkäksi aikaa. Päätän lopettaa kokonaan jotta se saa rauhassa häiritä ja pelata kun on nyt keksinyt jotain todella loistavaa.

Äiti lähtee lukemaan ja muakin alkaa väsyttää kovasti, vaikka kello on noin vähän. Lasi on tyhjentynyt jo kauan sitten ja aion suunnata jääkaapille, jonka jälkeen joko jatkan datailua tai hoidan muutaman asian puhelimella.