IRC-Galleria

Ensin piti laittaa otsikoks päärynänkuorimaveitsi, mut banaani tuntu jotenki loogisemmalta.

Oltiinpa tänään armaassa pääkaupungissamme Helsingissä Ida-ystäväiseni kera vierailemassa. Oon kuullu vasta kolme kertaa "ettepä sitten yhtään pitempään viihtyneet"-naljailua. Vaikka oltaishan me viihdyttykin. Kirjotetaanko se noin. Oletettavasti. Vähän sama ku pikku-Riikan (onneks et kuitenkaan ikinä lue tätä) kauneimpiin-juttu, tai mikä se sana sit ikinä olikaan. Kai se noin taivutetaan?
Ostinpa tosiaan farkut jotka mun ois pitäny ostaa vaan kaks kuukautta sitte. Ja jotain sälää. Ollaan turnipsin kanssa samiXXxxXXia koska nyt meil on molemmilla Vansit! Mulla on ah-niin-tyylikkäät pinkit veet mutta Idallapa vihreät. Ehkä se kertoo jotain meistä?
(Alotan kohteliaasti vihreästä eli ei-itsestäni.)

Vihreä: luonnonläheinen. Rauhoittava mutta eloisa, kaikkien kaveri-tyyppinen. Viherpiipertäjien väri (ei kai oikeesti) eli todella ekologinen ratkaisu. Eli ostat vaikka kiinalaisten lasten väkertämän jalkapallon (jollaisia Satu EI käytä), voit pelailla hyvällä omallatunnolla kunhan boltsisi vain on vihreä!
Pinkki: sydämellinen ja rakas(tet)tava, herkkä ja hölmö. Aistittavissa orastavaa riistaisuutta. Sekä tietenki äärettömän IHKU.

Ei. Ei noi kuvaa kyllä meitä ollenkaan. Mutta ehkäpä juuri siksi?

Bussissa kuunneltiin aidosti fiilingeissä Tiktakin Frendit-albumia.

Niin ja hei millonkohan Bumtsi-Bumin tuotantokausia saa ostettua deeveedeinä?

Kävelin ulkoilmassa ja nenääni leijui salmiakin tuoksu. En edelleenkään ymmärrä, miten sellanen on mahollista? Ehkä joku teki salmiakkikiisseliä. Mitenköhän sellasta valmistetaan? Kertokaa ihmeessä reseptejä! Tai sitten se nautti salmiakkimehua saadakseen mut haistamaan sen erinomaisen aromin ja siten katkeroittamaan mut. Tai ehkäpä se olikin limonadia! Oon joskus ennenki miettiny, miksei sellasta valmisteta, tehdäänhän limua esimerkiks seljankukista, mangoista, mustaherukoista ja tervasta? Voiko salmiakkilimun tekeminen todella olla niin tuskallista? Eletäänhän me sentään Suomessa; salmiakin, saunan, sisun, sitruunamehun ja Sibeliuksen valtakunnassa.

Huh kun pääsin muuten tänään myöhään koneen ääreen. Ohne datorn yli iltakaheksaan, härregyyd. Oon sentään jo ehtiny lukea kaks ehkä eniten henkisesti kehittävistä lehdistä, Suosikin ja Annan. Häpeäkseni tunnustan, että Suosikki tulee mun nimelläni, vaikka onhan se nykyään enempi suurta komediaa kun kiinnostavaa asiaa. Mutta huumorilla vaikka sitte, kyllä mä aina luen siitä ainaki muutaman sivun. Ei, rahoja ei mitenkään vois käyttää mihinkään hyödyllisempään. Ja tunnustanpa senkin, että Anna-lehti tulee äidilleni mut mä sen taidan yleensä lukea ennen äideä. Tai "lukea". Vaikka siel kyl joskus on jotain oikeestikin kiinnostavaa. Tarkemmin ajatellen kyl melko harvoin. Nyt luin mm. Janne Ahosen naisihanteista, tupakoivista suomalaisista ja aikuisten pyjamabileistä.

Janne Ahosesta pääsenki mukavasti mäkihyppyyn. Ei tänään tullukaan ku joku puolen tunnin pitunen karsinta. Petyin pahasti ja joudun odottamaan vielä huomiseen. Kirjotin muuten ensin ton "pitunen" sanan tilalle sanan "mittanen". Sitten pohdin, että ei kyllä tv-ohjelma ole minkään MITTAINEN vaan PITUINEN. Voi olla että olen väärässä. Yleensä. Tai sitte se on molempia. Älkää kertoko mielipiteitänne, kiitos.

Havaitsin äskettäin ristiriidan muutamien ihan jokapäivästen sanontojen välillä. Sanotaan, että jutut joista esimerkiks keskusteltiin toissapäivänä bussipysäkin takana oli "korkeatasosia" tai "ala-arvosia". Jokainen tietää, mitä noilla tarkotetaan. Sitten sanotaan myös, että puhutaan "syvällisiä". Syvällä=melko alhaalla? Mun käsitys on vähän erilainen. Siis ei siitä, että syvällä ei tarkottais alhaalla olevaa, mut "ala-arvoiset" puheet ei kai oo yleensä hirveen syvällisiä. Ja se on taas vaan mun oma näkemys. Miks jauhan koko ajan mun OMASTA NÄKEMYKSESTÄ, kai te odotattekin lukevanne täällä MUN mielipiteitä eikä esimerkiks perussuomalaisten presidenttiehdokkaan Timo Soinin? (Minkäänlaista kantaa ottamatta edellinen huomautus.) Timo Soini tai Bjarne Kallis, huomannette tuon ristiriidan itsekin vaikken mä pohtiskaan sitä kolmea aanelosta täällä. Tulee tästäkin muuten jo kolme aanelosta, jos fontti on vaan tarpeeks iso. Kylläpäs nyt suorastaan niilailen pilkkua elämäntyökseni.

Voisin puhua teille maailmanrauhasta.

Tai suomalaisten globalisoitumisesta.

Tai sitte voisin jättää noi aiheet myöhemmälle? Nyt mua askarruttaa kyl se, missä kaikki ovat? Mikä teitä voi kiinnostaa enempi ku dataaminen synkkänä tiistai-iltana? Mietin ainaki viis minsaa... Ainaki minuutin, et mikä päivä tänään on. Kunnes huomasin et se lukee tossa hieman ylempänä. Ja sitten tuli taas valopilkku! Juuri hän kirjautui kun sain nuo sanat tuohon liikapitkäkyntisine sormineni naputeltua. Täsmälleen sama valopilkku vielä kuin eilenkin, eli voisinpa jopa kirjottaa isolla Veellä. Valopilkku. Kiitoksia sinulle. Niin ja sori muuten vielä eilinen, olin suhteellisen huvittava lapsi. :D Se oli vaan normaalia elämää, ainaki mulle. Ylireagoin ku olin niin tylsistyny. Boooooring tiiättekö, u nou du vet? Varotan, sillon muuten täysin turrutetut ja paraepänormaalitkin asiat saattaa sekoittaa päätäni.

Sitten astuu sisään toinenkin valopilkku. Tällä kertaa pienellä veellä, eikös. Nyt kun teitä kerran on täällä useampikin (ehkä?) juttelemassa (hmm?) kanssani (ai kenen kanssa?), niin voin kenties lopettaa jälleen jaarittelun. HEJDÅ.

Tykkään muuten noista suluista. Oon nyt oikeen innostunu. Ja ruotsin kielestä tykkään aina.

Huomentapäivää. Mulla on todellinen epätietoisuus kellon oikeista vaiheista, eli suomeksi sanottuna kellonajasta, koska meijän keittiön kello on pysähtyny. Oon ollu tänään hereillä n. 2 tuntia ja hämääntyny tosissani jo kolme kertaa luulemaan että kello on 6.38. Syökää joku se kello.

Nii ja tosiaan kaks tuntia. Mä heräsin yheltätoista OOÄMGEE kaikki ymmärtää että se on mulle iha liian myöhään. Maailmanloppu teejiiteeän.

Tää on oikeestaan aika hauska keksintö. Vaik sinänsä tosi typerää et nimellä PÄIVÄKIRJA kulkeva juttu on (lähes) kaikkien luettavissa (kellä nyt hei EI oo kuvii g4lZu5?!"?!"??!). Ja muutenki aika huvittavaa kirjotella esimerkiks kotinsa keittiökelloista ja tuhlata siihen ah-niin-kallista aikaansa jonka vois kuluttaa myös esimerkiks siivoamalla puoltoista viikkoa pöydällään lojuneet joululahjansa jonneki muualle, ja sit viel kuvitella et joku lukee sitä.

Vaikkakin. Kaikkihan tietävät (ainakin Ida, kaikki=Ida? NEVÖR) miten jännittäviä juttuja mä oon kirjottanu esimerkiks naapureistani kesällä -02 ns. oikeaan päiväkirjaan. Mikä tekee vaik tästä vähemmän oikean, sitä mä en tiedä. Niin ja hoi vain naapurit, toivottavasti teillä on kaikilla nikit täällä! <3

Oi miten ihanaa. Valopilkku tylsyyteeni astui sisään ihmeellisen msn messenger-ohjelman kautta. No life like no-life, todella!

Luin äskettäin tossa Agatha Christien kirjaa Sininen juna. Hercule Poirotia ja silleen. Jostain kumman syystä oon jo parina vuotena peräkkäin saanu armaalta nuorimmalta isoveljeltäni Christien kirjan joululahjaks. Ehkä ne on epätavallisen halpoja muihin dekkareihin(??) verrattuna. Mutta lukekaa toki muutkin. Viime vuonna sain kirjan Golfkentän murha. Tai jotain sinnepäin. Ja eikun kirjastoon, ystäväiset!

Eilisestä vielä sen verran, että se orkesteri oli tosiaan Wienin filharmoonikot ja kaikille sellasille tolvanoille, jotka ei seuraa klassisen musiikin suurimpia vuosittaisia tapahtumia ja on muuten vaa epäyleissivistyneitä, niin se oli tosiaan jälleen kerran se perinteinen uudenvuodenkonsertti. Aina yhtä ihastuttava kattoa kultakrumeluurein koristeltuja joulukuusia pitkissä riveissä kuuntelemassa haltioituneina konserttia, johon ovat ostaneet liput arviolta 2,5 vuotta aikasemmin että VARMASTI pääsevät paikalle. Mutta don't care, kuuntelisitte sitä musiikkia. Ja sit myönnän et nauroin taas niille rumpaleille, vaik luonnollisesti ei tietenkään sais. Mut hei niitä oli kai kolme! PAM-PAM-PA-PA-PAM, PAM-PAM-PA-PA-PAM, PAM-PAM-PA-PA-PAM. Kaikella kunnioituksella. Vähemmällä kunnioituksella se, et bongasin kyseisestä orkesterista vaan yhen naispuolisen soittajan. Tosin kyse oli vaan MUN bongaamisesta, totuus on aina vallankin toinen juttu. Mut miettikääs vähän, montako esimerkiks naispuolista jousisoittajaa tunnette? Entäs miespuolista? Niinpä. Mut ehkä mä oon siellä tosiaan viel joskus :D tai sitten en. Voisin soittaa vaikka niitä kattilankannen tyyppisiä. Tai sitte voisin varata vaikka nyt jo liput vuoden 2017 konserttiin ja olla yleisönä. Mutta mä en ois sellanen joulukuusi, en. Ehkä mä oisin joulumänty sitte.

Joo HAHHAH. Tänään ei tuu mäkihyppyä. Miten mä kestän! Huomenna tulee Innsbruck. Sitä odotellessa sitten. Voisin tässä odotellessani vaikka soitella ystävyksilleni ja keksiä parempaa tekemistä. Vai kuinka?

Totta. Heissan vain.

tsidii. Mä taisin luvata alottaa tämmösen pitämisen. Tai en luvannu mutta lupasin kuitenki. Tai siis en mutta joo. vähän sama ku oon lasketellu ja en oo. eiks ni?

En osaa näit isoja kirjaimia kun öö väsyttää? eilen oli mukavata ja kiitosta vain mukanaolleille! ja mun sukille jotka kastu. Mutta sukista kiitos kakkosprofeettasukalle jolta ne sain. Eli niinku turnipsi ja mrf ja kumppanit, y'know (tää on se minkä opin siitä hairista. MUAHahaa kiitos Jürgen!) :)

Menipähän kiittelyks. No kiitosta vaan kaikille muilleki. jos joku hölmölapsi tätä erehtyy lukemaan nimittäin.

"jee nyt alko se konsertti, ihanaa!" - äide. Pitäsköhän mun mennä seuraks. Kohta. Ensin noliferitän tän kaa hetken. "tääl on sellojaki, tulisit vaan" Joo tulentulen!

Mua naurattaa toi saunasparelax-kuva tuossa. Jotain ihme ankkoja ja sammakoita. Ahaha mutta olihan vaan mukavaa, kiitoksia taas vaan. Tänää on joku kiitospäivä kai. Niinku kalkkunat ja silleen mut en mä oo jenkki.

Enkä muuten purukumikaan.

tshähää. "Osaiskohan laurakin soittaa tuol mukana?" -pärde "tottakai osais" -äide. No miksen osais. Wienin sinfoniaorkesteri tai mikä kettu onkaan. Olen siellä vuonna 2026. Tai sitten en. Mutta varatkaa ihmeessä liput jo!

No mutta heihei.