IRC-Galleria

En nyt pysty kirjottaa ku mun ei oikeesti pitäis olla tässä.

En sais.

Heimoi.

Merkintä kuitenki ettei tuu häiritsevää tyhjää päivää. Vaik aikalaisen tyhjä ja väsähtäny päivä on ollu.

Heimoi.

Vääääsyvääsyyyvääsyyytttääääää.

Eilinen tais joo kyllä jäädä taas väliin. Kiva tollanen kolo noiden perjantaiden kohal mut eipä tarvi ainakaan minkään yksittäisen päivän jäädä KETÄÄN häiritsemään.

Hei en nyt jaksa? En jaksa ees laskea et mihin tuntimäärään oon nukkunu sen kolme tuntia tällä kertaa mut erittäin vähän kuitenki. Nauratti ku lauantaiaamuna jotain puol kuus tajusin paistavani lettuja Nurmelan perheen keittiössä kaikkien muiden talossaolijoiden vedellessä hirsiä. Siis ei niinku konkreettisesti. Nauratti moni muukin juttu niihin aikoihin. Naapurin setäkään ei yhtään kattonu ku tulin lauantaina 8.40 sellon kanssa himaan. Eikä myöskään bussikuski, lumiaura-auton (mikä kettu se on?) kuljettaja eivätkä kanssamatkustajat.

Tein Runebergin torttuja ja sit dokasin alkoholipitosta taikinaa niin et oon vieläkin aivan sekasin, koht tulee päänsärky ja huono olo. Voi hitsi. Tuli niistä muutenki aika kauniita.

Niin ja sit fiksasin oman rakkaan uutukaiskoneeni netin toimimaan, ihan itse kytkin ja tutkailin erivärisiä kaapeleita ja muuta kiintoisaa. Tottakai väri on siinä se pääpointti. Nyt oon vähän ongelmissa sen kanssa mut ehkä selviin. Ehkä. Sit voin jatkossa kirjottaa nääki OMALTA KONEELTANI RAUHASSA, mut nyt Pärde on siel lukemas jotain matikkaa ja sähläämässä omaansa niin mä tyydyn tähän. Mitään väliä sillä et tää on paljon modernimpi ku mä oon iteki niin vanha(naikanen).

Nii ja sit pelasin Need for Speediä sillä. Tosi jännä peli. Datasin onnessani, se on ainoo mikä siin toimii pasianssien ja miinaharavan lisäks. Kaikki vanhat hauskat pelit on siitäki vaa hävinny mut toi osottautu harvinaisen hauskaks. Muaha mut ei vois olla huonompi tollasissa ku mä. :D Pärdekin: "En mä ny olis uskonu että edes sä voit olla noin taitava". Mut toisaalta mulla on synnynnäinen lahjakkuus yhteen kohtaan siin pelissä koska siin ohitin AINA joku kolme kilpakaaraa mut sit ne sai mut maagisilla voimillaan aina kuitenki kii et jään joka tapaukses useimmiten vikaks. HYVÄPELI PARASPELAAJA.

JOO EI TÄSTÄ TUU MITÄÄN KU TEEN KAIKKEE MUUTA MAHOLLISTA.

hej.

15 64 66 67 122

No voihan heissanheissan. Mun hartiat on aivan jumissa vaik esimerkiksi vaihteen vuoksi ja siks tämmönen liikakirjottelu tuntuu jossain määrin epämukavalta, vaik toisaalta tää on oikein kehittävää ja mukavaakin. Ja koska tänään sattuneesta konfliktista johtuen tiedän et mun lukijakanta on kasvanu huikeasti viimesimpien pörssilaskelmien jälkeen, on myös entistä mukavampaa jaella mielipiteitään ja kiintoisia elämänkokemuksiaan toisten ihmisten kesken. Kuten hienovaraisesti jo konfliktin aikana joitakin tunteja aikaisemmin koulussa huomautin, olisi vähintäänkin suotavaa, että te kaikki murmelit ja hillerit jotka silloinkin myönsitte tätä enemmän tai vähemmän säännöllisesti päivittäin lukevanne myös ilmaisisitte jotenkin tehneenne tuon kärsimyksellisen urotyön. Keräätte hei vähän rispektiä itellenne ku kerrotte täällä julkisesti lukeneenne verbaalisesti köyhän ja omia filosofiointejaan epätoivoisesti esittävän tuttavanne/kaverinne/ystävänne (ihan oikeesti, joku pitää mua ehkä sellasenakin. Kelatkaa mikä kohtalo.) juttuja. No OKEI saa muutki ku murmelit ja hillerit ilmaista. Jos ei kehtaa kommenttia suorastaan laittaa niin myös morsetus on sallittua.

Käskivät kirjoittamaan vielä eilisestä jotain. Ja mitä mä muistan eilisestä? Vää-ö-ää, en yhtään mitään? Niin ja tottakai teitittelen Kimiä. Miksen?

Mut kuitenki eilen. Oli päivä. Sori mut mä en nyt kykene tähän. Mä en muista yhtään mitä mä oon tehny eilen. Paitsi et kyllähän mä muistan. Jäin armaan Hannun kanssa taas viettämään aikaani kolmen jälkeen kotitalousluokkaan. Kuka tahansa ois kateellinen jos sais olla koulussa puol neljään asti ja viel Hannun kaa! No mutta, pyöriteltiin numeroita sinne tänne, tai mä lähinnä pyörittelin ja Hannu ihmetteli vieressä että "jaa, öö, hmm, no kyllähän se näin taitaa olla, joo-o..." ja sitten se rupesi kehumaan mun MATEMAATTISTA ÄLYKKYYTTÄNI. Niin, kuulitteko? Mulla on sellastakin. Leijailen tossa katossa just. Menin noista portaistaki ihan leikiten läpi.

Muuta mä en muista. Eilisen kohdalla koulupäivän suhteen päässäni on niinkutsuttu burnout.

Kehveli kun mä olen aivan vallan kuivahtanut tapaus. Pahimmat pakkaset tais ainaki toistaseks mennä jo mutta ei vaan osaa helpottaa. Tai no itse asiassa helpottaa kyllä. Mutta kuitenkin. Hampaiden pesun lisäks mun pitäs varmaan ruveta rasvaamaan ihoki kolmeen kertaan päivässä.

No mutta sitten koitti uusi päivä, torstai ihanine lukuaineineen. Heti alkuun reilun tunnin verran Jürgenin rääkymistä sekä jälleen kerran havainto, etten todellakaan osaa lukea. Mutta mä kehityn. Niinku Ellu puhumisessa. Mut siinä mulla on ehkä viel enemmän kehitettävää. Mutta onhan mulla koko elämä aikaa! Samoin on saksan oppimisen laita; jos sitä joskus jossain oikeesti tarvii niin kyllä sitä myös osaa. Tai vaihtoehtoisesti ei osaa mut ainahan voi toivoa parasta. Ja miten toi liitty siihen et on koko elämä aikaa oppia?

No tottakai siten, että sillon myös oppii kun haluaa tai täytyy. Tai jos kiinnostaa, mutta tuokaa mulle yksikin ihminen joka on tosissaan kiinnostunut substantivoiduista adjektiiveista ja modaaliapuverbien taivutuksesta? Hahha, luulitteko tosiaan että Jürgen ois ihminen.

No tästäkin kaikesta huolimatta ja juuri tämän takia meillä kuitenkin oli DIE DEUTSCHE PRÜFUNG tänään ja kuten tästäkin huomaatte, saksan kielen taitoni on todellakin päätä huimaavaa. Ainakin opettajan päätä. Toisaalta minunkin päätäni huimasi enkuntunnilla mutta pysyin jotensakin hallinnassa vaikka se oli hankalaa. Siitä poikkeuksellinen hiljaisuus ja tavanomainen vajaus minun sektoriltani silloin. Mutta. Harvemmin on koe ihan noin huonosti mennyt, odotan nyt sitten innokkaasti tuloksia ja luultavasti tekin odotatte jos vatsalihaksenne kaipaavat jumppausta. Veikkaan että vitosluokan hissankoe saa pikkusiskon tai ainakin serkkupojan.

Saimme tällaiset todella tyylikkäät, elegantit sekä viimeisten trendien mukaiset rannekkeet siitä hyvästä, että kiellämme kiusaavamme muita. Tää symboliikka ja värien muodostama harmonia on paljon selkeempi ku jos esim. ranneke ois väriltään valkonen ja siinä lukisi mustin kirjaimin "MINÄ EN KIUSAA". Mut ihan miten Iltalehdessä tykätään. Onhan tää palapeliosuus tässä kuitenki pitkään harkittu ja suunniteltu, olisivatko oikein Marimekolla teettäneet mallin.

No mutta eihän toki saa olla ilkeä!

En olekaan. Kuten tiedätte. Arikin oli se joka ensin löi minua (huomaa, POIKA löi TYTTÖÄ) lapasellaan moneen kertaan joista viimeinen tuntui sen verran ikävältä, että päätin lapsekkaana henkilönä lyödä takaisin, ja mitäs sitten? Puoli luokkaa (tai sitten oma perheeni+veljeni vaimon perhe ja muut tuttavat) hyökkää minun, avuttoman uhrin kimppuun vähäistäkään inhimillistä sääliä tuntematta. Ja sama uudestaan. Seurauksena suhteellisen sliipattu kampaus. Näin ysideellä.

Koulumatka oli melko rattoisa. Ilman minkään sortin sopimusta pidimme Ollaksentiegäng 1990-luvulla -miitin neljän henkilön voimin. Voi hassua. Rakas nykyinen naapurintyttönikin kiiruhti toki paikalle, enkä nyt tarkoita Siniä joka on ihan oikeasti mukava tyttö vaan jotain ihan muuta. Nelonen. Mutta olihan vaan mielenkiintosta. Koulumatkat on siinä mielessä tosi mukava juttu, et sillon tulee aina juteltua kaikkien sellasten ihmisten kanssa joita ei muuten edes useinkaan nää. Lukuisia tarinoita tästäkin aiheesta löytyisi varmasti, mut en usko että kovinkaan ketään kiinnostaisi koulumatkojeni historiikki 1997-2006. Se on kyllä sanottava, että en todellakaan jaksaisi enää näin vanhana kävellä Karamziniin asti. Hirveä matka talsittavaksi! Runosuoneni puhkeaa ja ääreisverenkierto on kovalla koetuksella ottaessaan haltuunsa ennenmainitunkin tehtävät. Mutta kaksi kilometriä kuitenkin, sen kävelyynhän menee enempi ku 10 minuuttia. Ei, ei sellanen sopisi kyllä ollenkaan. Ei sillä että mä muutenkaan haluaisin takasin ala-asteelle. Onhan siellä jotain asioita joita jää kaipaamaan varsinki näin lukioajan lähestyessä, mut oikeastaan kuitenkaan ei ole. Paitsi Päivi tietenki luonnollisesti, can't live without her! Onneks sentään nään sitä Pihliscityssä aina sillon tällön, sydän. Ja ruoka. Se kuitenki ihan oikeesti.

Jeppelisdeppis. Maanisdepressio. Tästä huomaa taas tän päivän vireen, oon selittäny aamusta iltaan (mikä ilta) taukoamatta jotain riippumatta siitä, kuunteleeko kukaan tai kiinnostaako ketään. Poikkeuksina se enkuntunti ja ruokis kun keskustelu oli liian aikuismaista mulle, HMPH. En kyllä ymmärrä vieläkään miten joku 15-vuotiaana voi puhua 45 minuuttia POKEMONEISTA mutta nytpähän sekin on nähty, kyllä onnistuu. Mä yritin hetken olla yksi heistä ja kerroin oman kokemukseni Pokemon-korteista mut kuulin ettei se ollu edes mahollista. Ymmärtänette siis hiljaisuuden.

Huomenna on taasen ymmärtääkseni perjantai ja suhteellisen mukava sellanen vielä tiedossa, inhottavien tuntien lisäksi ainoana miinuksena se, etten ehdi taas kirjottaa. Hirvittävä henkinen menetys, tasapaino järkkyy jo nyt uhkaavasti. Tasapaino. Nojoo. Vaikka sekin, onhan tää tuoli kyllä aika huonossa kunnossa. Oikeesti, odotan et mikä päivä tää hajoo alle ku puolet jaloista heiluu mielivaltasesti ihan niinku haluaa jo nyt.

Hyvää huomenta.

17 66 68 69 124

VÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄÄ.

Saksaa+salmiakkia+Pepsi Maxia=kauheus mukavin höystein

Kiirehditymis. Ei täällä juuri muitakaaan oo moi.

18 67 69 70 125

one, two, three, four, five, ole sinä seppo hiljaa tai saat naamaas vain.

Muistin jostain kumman syystä ton yhtäkkiä. En oo tosin varma menikö se noin. Korjatkaa!

Saksankirjamme Zusammen kannustaa tuollaiseen toimintaan. Olen siis lukenut ja harjoitellut ainakin lähes kaksi tuntia saksan kieltä ja saldo on se, että hallitsen sanastoista vajaa 20% ja kieliopeista ehkä 10%. Olen vaan niin taitava. Suurimman osan energiastani olen tuhlannut kuitenkin sanastojen typerille sanoille naureskeluun. Tässä muutamia käytännöllisia esimerkkejä:

haukkua joku pataluhaksi = einem(dat.) anständig den Kopf waschen
syöttää jollekulle pajunköyttä = einem(dat.) einen Bären auf/binden
vierittää syy toisen niskoille = einem(dat.) alles in die Schuhe schieben
viis veisata kotitöistä = sich einen Dreck un die Hausarbeit scheren
vetää jotakuta nenästä = einen(akk.) an der Nase herum/führen
sanoa, missä kaappi seisoo = die Hosen an/haben
joku ei laita tikkua ristiin = keinen Finger krumm machen
ulkomaalaisvihamielisyys = die Ausländerfeindlichkeit

Näin Saksassa. Tervetuloa saksalaisten lähimmäisenrakkautta arvostavaan hyvinvointiyhteiskuntaan vierailulle!

Putosin tänään melkein kellariin. Ei naurattanu yhtään.

Oli erihauska liikuntatunti koska kiltisti sanottuna ryhmä oli jossain määrin mukavampi kuin eilinen ja lajikin ehkä hieman inspiroivampi. Olin jälleen keskiverto-oppilasta lahjakkaampi tossulätkänpelaaja ja syötin pientä vaaleanvihreää palloa juuri sinne minne kuuluukin kun kuulin rakkaan ystäväni suusta jossain määrin kai sarkastiseksi huomautukseksi tarkoitetun lausahduksen "onneks meillä on Uksi!" jonka jälkeen lauoin tyylikkäästi maaliin joukkueemme siihenastisessa vaiheessa ensimmäisen 1-6 tai jotain, maalin. Oli se tyylikäs.

Luokanvalvojamme Heikki oli ottanut niin kutsuttua virkavapaata (alias hermolomaa) eikä saapunut tunnille vaan meitä kiehtovaan matematiikan funktionaalistrigonometriseen maailmaan opasti (toistaiseksi) ainoa mun taiteellista uraani rahallisesti tukenut henkilö.

Laivatelakka.

Kuin moni myöntää miettineensä just äsken et mitäs ihmettä se nyt horisee? Törmäsin nimittäin tänään jossain kyseiseen sanaan ja mietin aika hitsin kauan, mikä on laivate ja miten se liittyy lakkaan. Voivoi kun olen älykäs, oikein mieltäylentävää.

Omatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatuntoomatunto. Päivän sana. Tuntooma. Toomatun. Noin kello kuuteentoista asti oli äärettömän lusmu olo, sekä eilisestä lintsauksesta että tänpäiväsestä. Eilisellä ei kuitenkaan sinänsä ollu mitään merkitystä, koska mulla ei oo minkäänlaista musiikinoppimisvelvollisuutta mut tänpäivänen ottaa jo koville. Ahdistuin siihen tyystin ja päätin, että asialle on tehtävä jotain. Tarjoudun jäämään tekemään sitä savipäätä vaikka koulun jälkeen tai ihan millon tahansa. Muuten en tästä pääse ja te tiedätte oikein hyvin keiden syytä se on.

Ei pitäis olla niin helposti manipuloitavissa, edes tämmösessä.

Mut olihan se ihan kivaa, myönnetään. Fc Venus voitti pariin kertaan King Kongin ja sitten huiputettiin kaikkia miespuolisia paikallaolijoita. Kyllä tuli taas jotain todistettua, sorry guys. ;)

Hui kamala huomasin että tuosta otsikosta puuttuu piste. Voi minne tämä maailma onkaan menossa! Sitä paitsi teen näissä teksteissäni ihan järkyttävästi kielioppivirheitä mut kuittaan sen vaan sillä, et tää on kuitenki puhekieltä eikä aina voi jaksaa. En kuitenkaan mitään ihan kauheen-kauheeta oo varmaan tehny, enkä varsinaisia kirjotusvirheitä. Sanokaa jos olen! Härrensdyydeli.

Oivoi. En kyllä melkeinpä ehtis nyt kirjottaa enempää vaik tällä kertaa tekstiä tulis varmaan vielä parin metrin verran. Sen kiinnostavuudesta en tiedä, mut koska oon tänään onnistunu kirjottamaan jo 116 sanaa taskurahasta ja vielä saksan kielellä niin sen ei pitäs olla minkään sortin haaste eikä aihekaan vois mennä kovin paljoa vähemmän kiinnostavaksi.

Sain muuten toissapäivänä lisäyksen siihen nimipäivälahjalistaani; armas isoveljeni toimitti minulle Body Shopin mansikkasuihkugeelijuttupullon. Sitten käveleskelin eilen kauppakeskus Sellossa ja havaitsin kyseisen tuotteen olevan alennuksessa ja laajalti mainostettu, mutta ajatushan on tärkein. Kuinka moni muka ostaa sisaruksilleen nimipäivälahjoja? Mä saan ainaki olla tyytyväinen jos jouluna jonkun lyijykynän puolikkaan saan.

Mutta se ajatus.

Veljiä mulla on muuten nyt jo niin rutkasti ettei kaikkien nimipäiviä normaalitasoisen ihmisen muisti edes kykene käsittelemään. Neljä isoveljeä, Petri, Marko, Jyri ja Simopekka sekä kaksi pikkuveljeä, Aleksi ja Lauri. Heistä Petri ja Marko ainoastaan varsinaisia veljiä, Jyri ja Aleksi velipuolia, Lauri adoptioveli ja Simopekka vaan jonkin sortin vaihtoveli.

Kiva kun tätä lukee kuitenkin joku sellainen joka ei tunne mua lähemmin ja säälii mua tuollaisesta veljesmäärästä. Noh, vaikka pysyisinkin realistisessa (ai kirjotinko tota kauan) elämässä niin on siinä kestettävää jo.

Ai mitä, pitikö mun lopettaa viistoista senttiä sitten?

19 68 70 71 126

Tänään on taas ollu oikein kotoisan väsyttävä päivä. Ei siis esim. aineellisesti koulussa rasittava mutta muuten vain jokseenkin energiatasoa laskeva. Näin yöllä painajaisia Hannusta ja Nordean pankkikortin sinisestä kotelosta ja heräsin kauhistuneena laittamaan puhelimeeni muistutuksen. Heräsin luonnollisesti 7.45 järkyttävään paniikkireaktioon; en ehtisi kouluun mitenkään. Ehdinpäs kuitenkin mutta näytinki varmasti just siltä ja ekalla tunnilla tottakai korkeampaa ajatustasoa vaativa uskonnonkoe. Piti pohtia jumalakuvia vaikka mun mielessä pyöri vaan eriväristen nukkumattien kuvat. Vaik eiks nukkumatit oo yleensä vaaleensinisiä? Vai onks mulla vaan sellanen kuva. Tai niil on sellanen ihan vaalea iho ku ne liikkuu vaan pimeällä öisin eikä saa auringosta D-vitamiinia ja pigmenttiä mut vaatteet vaaleensiniset. Sanokaa muuten nukkumatille ku ens kerran näätte et muistaa syödä tarpeeks vitamiineja et pysyy kunnossa ku ei saa auringonvaloa. Edes solarium ei auta siihen mut en mä usko et nukkumatti on muutenkaan niin urbaani et harrastais sellasia.

Sitten kävimme kuvaamataidon ammattilaisryhmän kanssa opintoretkellä tien toisella puolella kuulemassa vertahyytäviä tarinoita kivisistä hiisistä ja usvaisista aamuista niityllä. Tarinoiden päähenkilöinä toimi keijut, sudenkorennot ja kärpäset. Mua pelotti. Tommi ei ollu pitämässä kädestä kiinni.

Pelkkä ajatuskin sisäfudiksesta ei-niin-hyvin-toimivan palloiluryhmämme kanssa tietenkin ihastuttavan ja maireita hymyjä kirvoittavan alkuhyppelyn jälkeen sai mut haukottelemaan ja lösähtämään pölyselle liikuntasalin lattialle. Ei perjantai. Onneks oli niinkutsuttu kuntopiiri siinä sitte lopussa, mä venyttelin huomattavan ahkerasti. Maalivahtina oli muuten huomattavan kiva olla, yhen neidin vaan piti päästä siihen aina vuorotellen. En päästäny yhtään, onneks olkoon vaan.

Kemmaa. No se siitä. Tunnin jälkeen (joka päätty muuten n. 25 minuuttia ennen aikojaan, LAAV JUU MATTILA) jotkut yritti viedä mun puhelimen ja jouduin sen takia kiertämään niin et koulumatkani piteni ainaki 10 metriä. Päivän liikunta-annos (ei, liikkatunti ei suinkaan ollu). Mä kävelin himaan varmaan joku tyyliin 36 minuuttia ku mua ei huvittanu. Mikään. Sit kotioven luona laahustin jo siihen tahtiin etten ymmärtäny mitään ympäröivästä maailmasta ja liukastuin tyylikkäästi. En tietenkään revenny yksinäni koska se on ala-arvosta ja lapsellista.

Makasin vaan huoneen lattialla ja kuuntelin taas Relanderia ja Nevanlinnaa, ne puhu vaaleista ja fasismista ja jostain. En muista koska se meni vähän ohi. Aika alentavaa olla kuuntelematta niitä. Sit aloin väsäämään teorialäksyjä ja pitkään väsäsinki. En vaan yksinkertasesti osaa tehä mitään käänteisintervalleja ja transponointeja enkä etenkään niin suurissa määrin. Se on aivan sairasta eikä se oo oikein mua varten. Kaipaisin jonku toisenlaisen opettajan kenties. Yritin löytää modulaatiota Mozartin jostain marssista enkä löytäny. Siinä vaiheessa huomasin et mun huoneessa oli ihan pimeetä enkä mä edes melkein nähny koko paperia. On mulla aivot mut ne jäi matkan varrella männynoksasta roikkumaan. Varokaa siis kun kuljette ulkoilmassa mäntyjen lähellä välimatkalla koulu - minun kotini. Sitten päätin ettei tämän päivän teoriatunti ole todellakaan olemassa mua varten ja että voin yhtä hyvin jättää sen kepein mielin väliin. Onpahan ens tunnilla ainakin aito syy olla ymmärtämättä mitään. Ette muuten tiedäkään, miten äärettömän kauan oon odottanu et aidosti UNOHTAISIN teoriakirjan himaan mennessäni sinne. Se olis jotain niin nautinnollista ja viel ilman pistävää omaatuntoa.

Kyllä, mä olen ihan terve.

Sekä punaset että vihreät otin.

Ida ei muuten varmasti sitte tajunnu tota. Se ei tajunnu viimekskään, tää on niin tämmönen uudenaikanen ja kaikenkaikkiaan uusmoderni juttu.

"Hei mitäs ihmettä."
"Aika persoonallinen jäätelö."
"Hieman."

Sisarukset Ukskoski. Voihan hitsi, siis voihan hitsinhitsi jos joku nyt bongaa tosta tollasen sukunimen ja ettii käsiinsä. Voi niitä raukkoja kun ihan lähestulkoon vieraiden ihmisten nimeä täällä levittelen julkisesti. Oon niin kovin pahoillani.

Sormi kramppaa.

Kamppaa.

Kaaduin voi harmi.

Nyt voisin ruveta miettii tota haastejuttua. Suomeks sanottuna katotaan kuukauden päästä jos oon saanu ensimmäistäkään edes kuljetettua alitajuntani takakammion alakaappiin. Sitten se voi toisen kuukauden päästä tulla sieltä ulos.

Mun täytyy nyt kuitenkin joka tapauksessa enivei anyway muilla kielillä en osaa, lähteä sinne Lepuskiin kohta. Sitten saan vielä illalla mitä luultavimmin ikiomaan huoneeseeni ei aivan ikioman tietokoneen jonka laadusta ei ole minkäänlaisia takeita. Minimiedellytykset on kuitenki Internet-yhteyden toimiminen jonkinlaisella nopeudella, MSN Messenger-ohjelman toimiminen (web messengeristä puhuivat mutta mullahan menisi sen kanssa hermot keskimäärin kolmessa päivässä) sekä jonkin sortin kirjoitusohjelma. Kirjoitusohjelma. Noh, tiedätte idean. En nyt saa sitä sanaa päähäni. Notepad on oikein hyvä väline myöskin mutta Word olisi jo suurta herkkua. Siitä onki jo kauan ku mulla on ollu huoneessani kone, se oli vanhassa huoneessa eikä sillä voinu tehä muuta ku pelata pasianssia ja sitä vihreäjänispeliä. Mikä sen pelin muuten nimi on. Joku Rabbit, mut hei kaikki tietää sen. Se oli viel se joulujuttu, aih se oli mukava peli. Muistan ne kylmän talviset viimakkaat sunnuntaiaamut ku pikku-Laura kymmenen vee tai jotain heräsi puol kaheksalta pelaamaan sitä. No, ehkä harvemmin mutta joskus kuitenkin. Muistan myös ne pitkänhuikeat illat kun pikku-Laura kymmenen vee tai jotain yritti nukkua peiton alla antiikkisängyssään ja hänen veljensä kakstoista ja viistoista vee tai jotain häiritsivät pelaamalla kovaäänisesti jotain erittäin tylsää. Voi niitä aikoja.

Huokaus.

Olisikohan aika lopettaa. On. Korvasin nyt vähän edellisten päivien puutteita, vaikka väsymystaso tosiaan oli tänäänkin kovin huomattava, oli jonkinlaatuinen inspiraatio päällä. Sanoisinko kerrassaan INTENSIIVINEN inspiraatio. Riia&Milja: "hei uksi mitä INTENSIIVINEN tarkottaa?" "Niinku... Täynnä jotain. TÄYTELÄINEN!" "Aa, okei, kiitos." Tarkottaahan se vähän muutaki. En vaan taas osaa.

AU REVOIR MES ANIMAUX.

20 69 71 72 127

"HAASTE

Tehtävänanto: Paljastan 5 omituista tapaani. Tämän jälkeen valitsen seuraavat viisi ihmistä, jotka haastan tekemään saman perästä. Heidän tulee myös kirjoittaa nämä säännöt merkintäänsä. Linkitän haastamani ihmiset tämän merkinnän loppuun ja käyn ilmoittamassa heidän kommenttilaatikkoihinsa haasteesta ja tästä merkinnästä.

1.Puhun itsekseni.
2.Juon tiettyjä juomia tietyistä laseista (muute maistuu esim. vesi pahalle väärästä lasista :f)
3.Nukun hyvin erikoisesti (siis huomaan aamulla esim. herääväni istumasennosta :D)
4.Lakkaan kynteni ja nypin lakat samantein pois kynsistä (järkeä!?)
5.Olen tehnyt samat aamurutiinit samassa järjestyksessä jo ala-asteelta asti (:D).

Haastan teidät tähän >:)
mums`
_saiila_
[nonnnna]
i-na
lucykka"

MaryLou- KIITOS ILONA ONNISTUN TÄSSÄ. Odottakaa kun jaksan miettiä.

Kuukausipäivä!

Big day!

Kurjaa!

En jaksa kirjottaa!

Tästä ei tuu enää mitään, mä luhistun tähän hommaan hiljalleen. Ei sillon pidä kirjottaa ku ei oo inspistä. Sorry.

Voi pieni kun sinulla on joku hätä etkä sano ja Uksille tulee paha mieli.

Mmmoi.

21 70 72 73 128

VÄÄ nyt ei kyllä totuuden nimissä jaksais kirjottaa ollenkaan ku on tullu viimesen 35 tunnin aikana nukuttua vajaa kolme tuntia. Ja seki just äsken eikä suinkaan yöllisenä aikana niinku mallikansalaisilla.

Ja eilinen jäi taas väliin koska oli perjantai vaikka mulla oliki puol tuntia normaalia pitempi aika olla himassa välillä. Ajatella! Kerrassaan 40 minuuttia. Vaik jäinki pelastamaan Idaa pahojen poikien kynsistä ei-välttämättä-niin-hyvin tuloksin. Ja kastuin itekin, mut yks kaikkien ja kaikki yhden puolesta ja ku meijän Fc Venus käsittää vain(?) kaks ihmistä useimmiten eikä ollenkaan varamiehiä (naisia?) niin heikostihan siinä usein käy. Vaan ei aina kuten tiedätte poikaseni! Sitä on joskus vähän vaikea myöntää, ymmärrän(tai -mme) kyllä. Spice Girls on niin hyvä. Hei girl power.

Epäilyksistänne ja Kimin vastusteluista (joita en ihan 96% ymmärtänyt, en tiedä ymmärsikö itsekään) huolimatta sain Operaatio Ympäripuhumisen onnistumaan. Onneksi. Ihan viime hetkillä tosin mut onnistuinpa kuitenki.

ENJAKSAAAAAA oon kirjottanu tätä joku sata vuotta mut en saa mitään aikaseks. Pitäs varmaan ottaa vähän kasvisuutejuomaa mut en nyt just jaksa sitäkään ku pitäs hankkiutua ylempään kerrokseen eka.

Pointti kuitenki se et oli mukavaa, tackarna pojket ja flickakin vaikka jouduitkin lähtemään heti.
Hehah. Nyt tiedätte mitä on olla mun kanssa viideltä aamulla. :D Ja lammessa uiskenteli ankka HAHAHAHAHAHAHA. Ja Tommille kiitos kuulon menetyksestä "v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii v*ttu pääs kii" HAHAHAHAHAHAHA. Parempiki et lopetan jo?

Tarviin uuden vyön.

22 71 73 74 129