IRC-Galleria

Kiva oon kirjottanu viimeks lauantaina ja nyt on torstai! Ooämgee en tiedä miten minä sekä te kaikki pääsette tästä yli, mut onneks kouluterveydenhuolto tarjoaa koulupsykiatripalveluja.

Noniin. Sunnuntai 5.3.2006.

Päivällä oon ilmeisesti tehny jotain, joku muu ehkä muistais paremmin ku minä. Mummoa kävin moikkaa ja näin ja koin jälleen kerran maailmaa järkähdyttävän kummia asioita. Ilta ku lähesty ni matkasimme Helsinkiin ja MINÄ kävin ELOKUVISSA armaiden ystävieni kanssa. Siitä oikeestaan oonki tainnu mainita jo aikasemmin, mut oli sentään sen verran legendaarinen liikahdus multa näin reilun kolmen vuoden tauon jälkeen että on vallankin asiallista mainita asiasta useampaankin kertaan. Mulla on taas vähän turhan lyhyitä lauseita kenenkään ymmärrettäväks. Eli joo. Näinhän se taisikin käydä. Ostettiin ehkä toiseks eniten karkkia ikinä mut sehän oli vieläki Idan syy (:D). Tai ei Idan vaan sen innostumisen. Mulla on näitä verbaalisen ilmaisun ongelmia tänään. Ja sit alko iltaisella rakas bussilakkomme, voi kuinka onkaan kiva tavata jälleen.

Ja muistanpahan vielä senkin kyseenomaisesta päivästä, että ilta venyä vierähteli vähän pitkäksi mutta olihan se vähintäki sen arvosta. Millon tahansa teidän takia valvon vaikka viiteen asti tai muutan Ouagadougouhun jos niin tahdotte. <3

Mutta sen voi sitten havaita myöhäisemmässä käyttäytymisessä...

Maanantai 6.3.2006. (Kuukausi --> 6.4.)

Eeeh. Koulua ellen lintsannu ja lyöny päätäni lattiaan tai esimerkiks kottikärryn pohjaan niin etten muista. Ja perinteinen maanantain iltaohjelma jäi taas kerran väliin ja tulee jäämään jatkossakin. Oon tehny monenmonta päätöstä tällä viikolla, tää on ehkä tokaks suurin. Mut kyllä mä käyn vielä joskus toivottamassa hilpeitä loppuelämiä sinnekin.

No oli se varmaan yks päivä muiden joukossa muutenkin.

Tiistai 7.3.2006.

Koulua jälleen ellei käyny niinku maanantain kohdalla arvuuttelin tai jotenkin muuten hullusti. Harmittavasti jäi ruotsin kertaustunti väliin ku piti lähteä ryös... Viemään rahoja pankkiin Simiksen kanssa. Saatiinpa me aikaseks siinä paljon muutaki ku ne rahat pankkiin ja ilta oli kauan sitten jo hämärtyny ku astelin kotiin. Tosiaan Jorvista kun se sama rakas vieras on täälläpäin vieläki kylässä niin että 27 taitaa olla pidennetyllä kahvitauolla.

Keskiviikko 8.3.2006.

Ja sehän olikin toki eilen. Ruotsia taisin yrittää päntätä koko päivän mutta aika minimaaliseks sekin jäi. Enempi murhetta tuotti yhteishakupaperit, joiden hennon vihreään ykköstoivelaatikkoon tuli lopulta raapustettua Kuninkaantien lukio. Ressu sai jäädä nyt kakkoseks, jos vaikka sattuis käymään niin että en pääsekään Kunkkuun ni Ressu on sentään aina varma vaihtoehto.

Ehe.

Hehhehh.

KYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYLKYL. Haha Tommi haha. Ihan ku lukisitki näitä haha.

Torstai 9.3.2006.

Kertaus on opintojen äiti päivämäärissäkin. Tänään oon luullu viettäväni vapaapäivää. Liikkamaikka ansaitsis nyt aidosti pesarista naamaansa. Mä en käsitä mikä sillä on mua vastaan, mä oon todella pahoillani etten täytä sen ulkonäköihanteita tai harrasta kilpaurheilua tai edes jaksa olla innoissani sen alkujumppahumpista keppien ja vanteiden kerran yhellä jalalla hyppien ja hymyillä iloisesti. Taidan olla huonoa ihmistyyppiä kertakaikkiaan. UÄRGH. Oikeesti en oo pahoillani muuta ku sen maikan puolesta. Jos senkään. UÄRGH.

Mulla on ikävä aamukastetta. Kevyen lämpimiä kesäaamuja, kello ei oo vielä paljon mitään, linnut laulaa ja ilma on tyyni ja raikas. Kosteat heinät ja ruoho kutittaa jalkoja ja nuppujaan availevissa kukissa kimaltelee vesipisaroita. Muut nukkuu vielä eikä missään ole ketään.

Mikä mua vaivaa.

Pitää kuulemma vaihtaa maisemia. Hmph, voi olla että jatkaessani/huomenna/joskus olen jo järkiintynyt tästäkin.

Voi vihtorin villahousujen kuminauhat, kyl mä joku päivä haluan ja vaadin iteltäni aikaa kirjottaa mut nyt ois pakko ruveta menee nukkumaan ku siihen tahtiin väsyttää.

ÄÄ-ÄÄ.

Vääävävä-äväävää-äämä-nää.

Ään ä oyin niu änökiis ninshgi anaksity vää-än määöin iuniki daaits tiudahiu.

Dragostea din tei

The Ketchup Song

Ja mitä näitä nyt on.

Mäki tulen vielä osaamaan joskus. Nyt on niin kettumaiset fiilikset että niitä on turha levitellä yhtään pidemmälle, joten täytyy jättää tää homma taas väliin.

There's only one thing that I really know for sure, that I am, that I am crazy.

Niin ja oltiin eilen kattomas Kummelin Jackpot, voi h*lvetin p*rse ku kaikki on päin v*ttua s*atana!

Hyvät logiikat noilla tähdillä ja jos se meni väärin ni mä en oo pahoillani koska se ei haittaa mua mitenkään niinku ei mikään muukaan.

Lällällää Dr. Bombay: Rice&Curry, paras cd ikinä.

Siinä teillekin päiväkirjaa.

Ranskanläksyt.

Kaikkea sitä löytää ku siivoaa!

Oon ihan oikeesti siivonnu tänään, voitte uskoa tai jättää uskomatta. Mä en tiedä miten pitkälti tää mun huoneen järjestys on päivän aikana edistyny, mut ainaki koko päivän oon puurtanu! Suurin osa ajasta meni tosin penaalin siivoamiseen.

Kyllä!

Luit oikein. SIIVOSIN PENAALINI teidän kaikkien epätoivoisten sitä pyytäneiden riemuksi. On ilo olla ilo. Vaihdoinkin toiseen penaaliin ja se näyttää jopa siistiltä tällä hetkellä köllötellessään tossa mun vieressä pöydällä. Oikean käden etusormi on vieläki kipee ku pyyhin ja hinkkasin joka ikisen kynäni ja sakset ja harpit ja muut joka nurkasta ja aikaa kulu luvattoman kauan. Monta tuntia yhtään liiottelematta! Sitte oon näperrelly kaikkea muuta tarpeellista mitä ei koskaan tuu ajateltua eikä varsinkaan tehtyä. Vielä on pitkä lista mut ohan mulla aikaa.

Hitsi siihen meni yks kumi. Pyyhekumi, yksi kokonainen, kuvitelkaa! Vanha rakas penaalini on sisäpinnaltaan(kin) muuttunut liiottelematta valkosesta mustaksi, putsasin sitäki ties miten kauan kunnes vaivuin epätoivon syövereihin ku se ei kuitenkaan puhdistunu täydellisesti. Nyt se museoitiin, mutta ehkäpä vain hetkeksi.

Jyri ja Emmakin piipahti ja juteltiin tästä lukioasiasta. Mä en vieläkään tiedä yhtään mitä mä teen, siks ehkä oonki yrittäny koko päivän tehä jotain muuta etten ajattelis sitä. Stressaan stressaan stressaan stressaan. Pelkään.

Iik joku auttakaa pientä raukkaa. RESSUA suorastaan.

Kelan sivuista ei kyllä ottanu kukaan selvää, mut ilmeisesti mä en sitte sais minkäänlaista tukea jos pääsisin täältä loukustani pois ja ryhtyisin täyspäiväseks cityihmiseks. Jos joku tietää jotain niin kertokaa ihmeessä, nyt kaivataan tietoja ja pian. Mut ois se vaan maailmanparannus jos pääsisin täältä johonki, mut toisaalta voi olla että joudun odottamaan vuoden tai pari... Ja jos jään lusmuamaan Kunkkuun ni todennäkösesti kolme ja puol vuotta vielä, oudäämn tarviin siihenki ehdottomasti apua.

On helpompi valheet keksiä
kuin antaa kenenkään luulla
etten jaksaisi, etten kantaisi
taakkaani kuin jo iso poika
silti niin pieni ja peloissaan

Semmoinen tuli mieleeni.

Ja sitten sain luottamustehtävän tänään, pääsen Ruusutorppaan pätemään tässä joskus. Muaha.

Huomenna meen leffaan, kuvitelkaas (kaikki jotka ei oo ite tulossa mukaan :D). Tää viikonloppu on ihmeitä täynnä! Reilu kolme vuotta kai edellisestä käynnistä. Hurjaa.

Sitten jaah. Enpä oo tainnu pariin päivään kirjotella oikein mitään, niin mitäköhän mä oon tehny? Ja millonkohan mä kirjotin viimeks? En kai mä oo mitään merkittävää tehny pariin päivään. Miettiny ja miettiny vähän lisää.

Diipappadiidadapa.

36 38 39 94

Panostinpa noihin numeroihinki. Viikko sitte viimeks ne, hehaa. Mut edelleenki luulen et ne on vinksallaan mut ei se haittaa, ne tulee tossa messissä kuitenki. Tai sit vaikka mietin ne uudestaan.

MAIJA VUODEN 2005 NAISSOLISTI<3
RAMMSTEIN VUODEN 2005 ULKOMAINEN YHTYE <3

ja enpä mä muuta ehtiny oikein nähä ainakaan.

Jos kysyt niin nykäsen sulta hiuksen. Nykäseltäkin.

En kykene.

Normipäivä, koulua+soittotunti ja kiviäkin kiinnostaa ja niitä kantoja.

Avaimet hukassa.

Ei konkreettisesti.

Oisinko hiljaa.

Mut niinhän oonki, kirjotan vaan.

Voisinpa mennä vaikka nukkumaan.

Taikka jäädä hiljaa istumaan.

Tälle tuolillein.

Tai jutustella ystävillein.

Ellei mieleni olisi killein.

Täynnä uusia ajatuksia.

Täynnä uusia tuskia.

Mutta sehän on osa Uksia.

Voi hemppa.

Ei vaan saanu muuta otsikoks. Kirjotin oksikoks. Oksikskoskosksi. Vähänkö ois kiva jos ois nekil mötti!

Laitetaanpas kasat kamaan!

Hintte itta!

En nyt jaksa muistaa ja keksiä enempää.

En oikeestaan jaksa kirjottaakaan. Mun hartiaseutuni on kipeä. ÄÄÄÄÄÄÄÄ pitää tehä kaikkee muuta täs, ei ny.

Jeakuul oli koulun disco ja Zillee. Jeakuul mä voisin mennä nuQ ja Zillee.

ÖHÖÖÖ.

Enpä jaksa. Hyvää juhannusta!

Onpas ollu ihan mukava päivä tänään. Yhelläkään tunnilla en tainnu viihtyä muutamaa minuuttia kauempaa, mutta eipä tuo mitään. Hyvin elin silti päivän! Ekalla tunnilla kokkailimme suklaamuffinseja yhdellä ässällä ja se oli melko mukavaa. Letkeää.

Ruokiksella käytiin "äkkiä" syömässä koulun lihavettä ja kurttusia laskiaspullia ja sitten Helsinkiin. Dösärillä oli mukava mummeli joka kertoi meille nuoruudestaan, lapsistaan ja lapsenlapsistaan melko epäselkeitä tarinoita, musta ainakin alkoi jossain vaiheessa tuntua että se tuskin muistaisi omaa nimeään. Mutta oli se muuten ihan skarppi, kyseli meidän musiikkiharrastuksia ja oli sitten niin innoissaan, sydänalaa oikein lämmitti kun näin hyväpäisiä tyttöjä jututti. Se kertoi meille jostain ah-niin-kuuluisista klassisista musikanteista ja me nyökkäiltiin asiantuntevina että joo, varmasti, joo. Lieneepä mummolla tylsää yksinään jos ei voi kenellekään kertoa, kuinka oli ensin kansakoulussa ja sitten - öh, ei vaan - alakouluhan se silloin oli ja sitten oli yläkoulu - ei kun sehän muuttui vasta niin että tyttäreni aikana oli näin - ei kun - silloinhan olikin jo- ei vaan - no minä nyt olen näin vanha jo.

Itse Ressu oli tosi mielenkiintonen ja kivan tuntunen paikka. Melkein kaikki tuntu olevan loistavaa, ja ennakkokäsityksistä huolimatta porukkakin vaikutti tosi rennolta kaikesta huolimatta. Mietittävää tuli nyt todella paljon, ja äidekin erehtyi jo innostumaan aiheesta. Pitää nyt kuitenki ajatella ehkä omilla aivoilla, jaksaako kouluun herätä kuudelta ja kestää se, että muut ympärilläsi ovat kaikki vähintään yhtä hyviä koulussa ja että voi varautua olemaan kotona vasta viideltä. Entä jos kaikki meneeki pieleen?

Sitten PITI mennä Serenaan taas kattomaan tosiaan, mutta eipä menty vaan jäätiin Idalle. Löydettiin Lars ja muita loistavia kavereita, ja huomasimme siinä sitten että olemme tosiaan molemmat viisitoista täyttäneet ja minä kohta kuusitoistakin ja leikimme pehmoleluilla. Leikki-ikä on koko ikä!

Vitsi kun pitäisi mennä nukkumaan. Hejpådig.

Kehittelen tota jatkuvasti lisää.

Nyt on sitte niin uninen fiilis etten todellakaan tiedä mitä tästäki tulee mutta tekee mieleni kirjoittaa. Aikaisemmista maininnoista ja oikeasta tarkoituksesta huolimatta en mennyt teoriaan, päänsärky ja nuupahtaneen vajaa olo oli niin valloittanut minut. En siis jääny datailemaan tai mitään siks aikaa vaan menin nukkumaan, kuuden aikaan niinku kaikki kunnon pikkutytöt. En ymmärrä mikä pakkomielle kaikilla muilla on sille, että mun ois pakko käydä siellä vaik eihän mun mikään pakko ole. KAPINOIN! :D Ei mut ku en oikeesti jaksa muutenkaan. Varsinkaan ku aivokapasiteettia on käytössä n. 13% ku loput menee pään koossapitämiseen.

Taisinpa jättää eilenki lähes kirjottamatta. Mutta enpä mitään oikeastaan eilen tehnytkään, kun oli loman ainoa oikea lomapäivä jolloin en tehnyt mitään. Ja koska sanoin etten tee mitään enkä tehnytkään mitään, niin silloin en myöskään tehnyt mitään enkä voi sanoa tehneeni mitään. Toisin kuin eräät jotka rikkoivat lupaukset itselleen. ;)

Mutta kyllähän mä toki leivoin laskiaispullia ja muffinseja, katoin lätkää, datasin, soittelin ja kauhistelin seuraavaa päivää. Kamala päivä tää on olluki suureks osaks. Niin ja siis tohon ekaan lauseeseen, en siis leiponu laskiaismuffinseja vaikka asettelinkin sanani tuolla lailla "väärin". Vaikka kieliopillisestihan se on aivan oikein, mutta ei kaikki ymmärtäisi edes tätä meidän "mitä kello on?" "viis, yli" juttua vaan kysyisivät "niin viis yli mitä?". VAJAAT.

Mulle tuli tosta mieleen hassu juttu jonka opin viime perjantaina n. kello 11.43. Jos olet vastaamassa puhelimeen ja näet näytöltäsi että siellä on esimerkiksi äitisi, isäsi tai isoveljesi ja mietit vastaisitko iloisesti "moi!" vai närkästyneesti "no?", lopputulos on todennäköisesti epämääräinen "mo?" johon ainakaan minä en osaisi vastata. Joskus harvoin tuloksena saattaa olla myöskin "no!", joka on jo huomattavasti ymmärrettävämpi, mutta onnistuu vain tietyt ominaisuudet omaavilta ihmisiltä ja on sävyltään melko niljakas.

Kiitos Ida näistä ja muista parhaista jutuista (SEILÖVEEEEEEI), oot muutenki paras ja mitäköhän mä olisin viime viikonkaan ilman sua tehny, tai yleensäkään.

Oonpa hassulla päällä. Hihi. Tämmöstä se teettää.

Eilen sitä tosiaan kauhistelin ja tänään se alko. KOULU. Ei ollu ees juuri minkäänlaista jälleennäkemisen riemua kenenkään kohalla, anteeksi nyt vain (:D) sillä aika monia olin loman aikana nähnytkin. Vaikka ainahan on kiva nähdä ihania henkilöitä, mutta suurempaa iloa se ei tähän päivääni tuonut. Ranskantunnin sain hengailla ihan yksinäni kun Heidi oli TIES MISSÄ, minäkin herään aina neljältä seisoakseni kolme tuntia 15 asteen pakkasessa, ja väkersin vaan jotain esitelmän tapaista. Ussantunti oli parasta niinku aina, mut ei jotenki sekään oikein kulkenu. Mantsantunnilla tutkailtiin arseenikiisun ja sinkkivälkkeen eroavaisuuksia ja sain testissä 11/12 joka oli luonnollisesti huonosti. Matikantunnillakaan ei enää jaksanu, se oli lopun alku. Sain kai viis tehtävää aikaseks, peukku mulle.

Nyt voin sentään jossain asiassa olla ylpeä itestäni ku kirjotan tän. Kai kirjotanki ku tekee mieli. Sitten olen vielä kuunnellut monenlaista itkua tänään perheenjäsenteni taholta, hohhoh kun korvia rasittaa kovasti käyttää niitä tuulikäytävänä.

Ja liittyi asiaan? No mutta eipä se mitään kai haittaa.

Huomenna olis tiedossa tutustumiskäynti Ressun lukioon. Ihan ku oisin sinne menossa tai ees pääsisin ku oon niin tyhmä. Noeikueiku pääsisin mä luultavasti mut ehen varmasti ole menossa. Saapahan nähä minkänäköstä kansaa sielläki kasvaa, tulee varmasti mielenkiintonen retki. Pitäs varmaa laskee montaks Harry Potteria tulee vastaan! Ja sit luultavasti myöskin huomenna myöhemmin Serenaan kattomaan ku yks pöljä ryntää laskemaan heti saatuaan kätensä vapauteen ja muut perässä. Ja mä saan seistä yksin JEE. Mut oletan (ei ku HUUDAN, PYYDÄN, VAADIN) että kaikki tulee moikkaamaan muakin aina välillä. Se on kansalaisoikeus! Eiku. Velvollisuus. No, sekä että, hei ajatelkaas.

Hohhoh. Mua väsyttää vaik heräsin 1,5 tuntia sitte. Olo on kamalan uninen, lopettelen vaikkapa.

Must tuntuu et noi mun numerot mättää aika pahemman kerran. Mut en jaksa välittää enkä taida nyt ees jaksaa päivittää. Oon tosi reipas ja aktiivinen tänään! Mut ei kai aina tarvi.