Mottonani on pitkään ollut, että unelmat on tehty toteutettaviksi. Eilen toteutin yhden suurimmista unelmistani. Haaveen, joka on seurannut minua lapsesta asti. Ostin hevosen. Enkä mitä tahansa hevosta, vaan maailman parhaan hevosen. Ainakin minun maailmani parhaan hevosen. Hevosen, jota olen jo vuosia rakastanut ja jonka kanssa tahdon elää: 1991 syntyneen suomenhevosruuna Huntin. Monien vaikeuksien ja itkujen jälkeen Huntti on vihdoin minun. <3
Tein tänään Huntin kanssa pitkän maastolenkin. Kävelimme metsässä, ja kun tulimme aukealle, jossa olemme usein käyneet ja jossa olen usein pysähtynyt rukoilemaan, itkin. Kaikki epäily, pelko ja huoli siitä, sujuuko kaikki varmasti hevoseni kanssa hyvin, murtui kun sain kokea olevani hevoseni kanssa Jumalan silmien alla, Jumalan hoidossa. Kirjoitin tilanteesta myöhemmin runon.
- - -
Keskellä lintujen ilolaulua
Auringon valaisevassa syleilyssä
silitän kullanruskeaa kaulaasi ja itken.
Itken Jumalan uskollisuutta
suuruutta ja hyvyyttä.
Kun olet antanut jotain näin kaunista
totta kai pidät meistä myös huolen.
Kiitos.