IRC-Galleria

Hyvinvointi valtaa valtiommePerjantai 25.05.2012 18:50

Ilmoita ylläpidolle
Seuraa tätä blogia


Oon jo pitkään, niin omalla, tuttujeni kuin myös tuntemattomien mediatapausten kokemuksella huomannut erään asian.

Täällä ihmistä, hänen mielenterveysongelmiaan, pahoinvointiaan tai mitään muuta EI oteta tosissaan ennen kuin hän on:

a) tappanut itsensä
b) tappanut jonkun muun.

Mä en halua puhua kenestäkään nimellä, mutta mä oon huomannut, että edes itsemurhayritykset, kertominen siitä, että haaveilee tappavansa muita, itsensä satuttaminen tai väkivaltainen käytös, alkoholismista tai narkomaniasta puhumattakaan, EI riitä siihen, että pääsisi edes PÄIVÄosastohoitoon. (Eli hoito jossa ollaan päivällä kello 9-15 arkipäivisin) suljetusta puhumattakaan.

Ihminen, joka tuhoaa itseään jollain päihteillä, tekee muuten itsetuhoisia asioita kuten yliannostelee lääkkeitään tai juo/käyttää huumeita liikaa ei toki ole sitten vaaraksi itselleen eikä varsinkaan muille, näin tuntuvat fiksut viranomaisemme ajattelevan.

Eikä sellainen henkilö, joka näkee joka yö unia tappamisesta, hankkii salaa aseita ja suunittelee paperille muiden ihmisten tappamista ei toki voi olla mitenkään vaaraksi muille ihmisille ja siitä selvitään kun määrätään vähän masennuslääkkeitä sekä neuroleptejä, mitenkäs muuten.

Ja sitten jotkut vielä ihmettelevät tapauksia, kuten alla olevat:

-Mielenterveysongelmista kärsineestä lukiolaispojasta tuli kouluampuja.
-Mielenterveysongelmista kärsineestä opiskelijasta tuli kouluampuja.
-Mielenterveysongelmiin apua hakenut mies, joka ei saanut apua ajoissa, tappaa tuntemattoman teinitytön.

Sitten ihmetellään, miten sellainen edes on mahdollista!? No mitenköhän, vitun idiootit. Nää tässä merkinnässä mainitut asiat eivät ole päästä keksittyä kärjistämistä, vaan ihan todellisuutta. Edelleenkään en mene henkilökohtaisuuksiin missää vaiheessa mutta voin sanoa, että on totta, että tilanteessa, jossa henkilö on yrittänyt itsemurhaa useita kertoja, hän pääsee vain kerta toisensa jälkeen sairaalasta kotiin heti seuraavana päivänä. Tai henkilö, joka on keronut suunitelleensa muiden ihmisten tappamista pääsee vain kerta taoisensa jälkeen pois terapiaistunnolta terapeutin miettimättä sitä, että nyt saattaisi olla jotain vaaraa.

Mä olen ehkä julma paska, mutta mä toivon että näitä herättäviä tapauksia, joissa henkilö tappaa joko itsensä tai muita, tulisi enemmän, että ne sitten herättäisivät viranomaiset tajuamaan, että EHKÄ kannattaisi suhtautua _hieman_ vakavammin näihin tapauksiin joita siellä työssänne tapaatte.

Ja mä myös olen varma siitä, että näitä tapauskia tulee tapahtumaan vielä.

Mutta mikä on tarpeeksi? Mikä määrä itsemurhia tai surmia riittää saamaan tehtäviinsä koulutetut viranomaiset suhtautumaan mielenterveyspotilaan sanoihin vakavasti?