IRC-Galleria

Kyllä nykyajan nuorilla onkin sitten helppoa.

Kun minä synnyin sain heti selkääni. Minut käärittiin hiekkapaperiin eikä mihinkään pehmopyyhkeeseen kuten nykyään tehdään. En saanut edes äidin lämpöä tuntea, enkä rintaa imeä, vaan minut laitettiin heti ryömimään. Perkele, kun nykyajan kakaroita paapotaan. Ei ihme että lihovat ja ovat rapakuntoisia lopun elämäänsä. Intternettiä vain pelataan koko ajan.

Meidän perheessä oli 39 lasta, ja kaikki laitettiin peltotöihin 3-vuotiaina. Jos itki, isä antoi piiskaa ja äiti ei laittanut ruokaa. Meidän perheellä oli varaa muutenkin vain yhteen limppuun ja kahteenkymmeneen herneeseen viikossa, koska kaikki vilja meni veroiksi. Eikä meillä talossa mitään sähköä ollut, hyvä jos vähän lämmintä. Ei pelattu intternettiä ei. Talossa oli kaksi huonetta, eikä kattoa ollenkaan. Kaikki lapset nukkuivat samassa huoneessa, eikä meillä ollut peittoja kuten nykyajan lellityillä kakaroilla. Oljilla me nukuimme ja joskus joku juoppo oli käynyt rikkomassa olkien sekaan pulloja. Vaatteinakin oli isän ja äidin vanhoja riepuja, jotka he hyvyyttään meille antoivat, ja joista lapset saivat tapella keskenään. Joskus jos sai rahaa jostain niin sitä toista penniä ei tosiaan tuhlattu mihinkään hampurilaisiin ja karkkeihin.

Kouluunkin oli KAIKILLA ainakin 30km matkaa. Se oli aina rakennettu jonnekin helvetin korpeen. Ja oppilaathan sen rakensivat. Joka päivä, koska se oli aina yön aikana palanut. Kouluun hiihdettiin kesät talvet katkenneella suksella ilman sauvoja. Jos myöhästyi, sai opettajalta karttakeppiselkäsaunan ja jäi jälki-istuntoon kahdeksi päiväksi. Aamuisin laulettiin aina Hoosiannaa ja kiitettiin opettajaa valmiiksi tulevan päivän opetuksista. Jos ei ollut vilpitön kiitoksissaan, jäi jälki-istuntoon kolmeksi päiväksi. Eikä ollut lomia, eipä tosiaankaan. Viikonloppuina sai käydä kotona tunnin verran peltotöissä.

Eikä sitä kouluakaan loppuun asti käyty. Miten siinä olisi ehtinyt, kun haettiin jo armeijaan ja sotimaan. Ja siellä sitä vasta oli karski meininki. Koulutuskersantti antoi joka aamu selkään ennen ja jälkeen aamulenkin. Nykyään itketään kun armeijassa joku kehtaa huutamalla käskeä! Armeijasta ei saanut edes vaatteita. Sai jonkun remmin ja kokardin pipoon. Ja noista aamulenkeistä ei päästy eroon edes sodassa. Ne juostiin miinakentällä. Kurikin koveni ja kersantti antoi remmiä joka aterialla. Ruokana muuten oli keltaista lunta. Ei ollut sotilaskodin munkkeja ei, niinkuin nykyään. Perkele. Neuvostoliittolaiset ampuivat joka päivä kerralla 10m paksun maton kranaatteja asemiin. Pyssyjä ei ollut, joten venäläisten rynnäköt piti torjua sillä komppanian ainoalla lapiolla. Ja siinä lapiossa ei muuten ollut vartta.

Nuo ne olivat aikoja, oikein elämisen arvoisia. Nykyään kakaroilla on niin helppoa. Pelataan vain sitä intternettiä ja syödään pitsaa.