IRC-Galleria

Oh mikä maasto reissu tänään Fikin kanssa. Piti mennä normaali Parmaharjun metsälenkki. Järkytys oli suuri kun tulin ojalle sillä se normaali pikkupikkuoja oli nyt 1,5m leveä ja syvä. Oli käyny kaivinkone vähän "avaamassa" paikkoja. No eipä muuta kun etsimään ylityspaikaa, mutta oja oli joka puolelta yhtä iso. Ei sillä et poni olis kyllä menny yli ja oli jo melkeen hyppäämässäkin, mutta en uskaltanut riskata, kun vastapuolen pohjasta ei tiennyt mitään, eikä sen puoleen siitäkään puolesta missä olin, et mikä on pito vai pettääkö reuna. Olin reilusti yli puolenvälin lenkkiä, joten ei huvittanut kääntyä takasin.

Lähdettiin siis ojan viertä pitkin etsimään joko sopivaa ylityskohtaa tai kiertotietä. Ylityskohtia ei tosiaan ollut vaan kaikkialla oli sama kone käyny kaivelemassa, mutta kiertotietä kyllä oli. Umpipuskassa, siis sellaisessa ryteikössä, etten ihan heti olisi kuvitellutkaan ratsastavani moisessa, rämmittiin etiäpäin. Poni laittoi vaan silmät kiinni ja eiku puskasta läpi. Kyllä on hienoa kun alla on oikea ja aito "metsäponi" <3 Aikamme palloiltuamme ympäri puskaa löytyi tuttua maisemaa ja pääsimme pois metsästä :)

Oli kyllä kiva reissu vaikkakin hetkeksi iskikin jo epätoivo ja olin melko varma, että puskaan jäädään. Onneksi olin kattonut mistä aurinko paistoi kun tallinpihalta lähdin ja onneksi on olemassa puhelin asian varmistamiselle. Soittoa [fiia] kullalle ja kysymys "mitä aurinko paistaa?", ni tiesin kokoajan oikean suunnan :) Poni oli ihan haltioissaan tästä maaston rajummasta muutoksesta ja paineli vaan korvat hörössä eteenpäin. On se kyl sellanen mussukka <3