Sä olit mulle kaunista,
Jotakin kaunista,
Aurinko taivaan lomassa
Maailmassa omassa.
Kun sitten lähdit, pilvet jäi
Ja rupesi satamaan.
Tuntien tien entuudestaan,
Kuljen sen uudestaan.
Nyt sateessa uudestaan, uudestaan
Takaisin sateesen
Öisille kaduilleni kun astelen,
Pisaran poskeltani nuolaisen,
Sadepisaran suolaisen.
Takaisin sateeseen astelen,
Silmänurkkiani kastelen.
Sinua muistelen,
Sinut päästäni pois puistelen.