mullon liian hyvä sydän tälle pahalle maailmalle
kaiken tän tuskan peitän vaan mun kovan kuoren alle
oonko onnellinen vai huijaanko teitä hymylläni
jonka päiväst toiseen joudun vaan pitään ylläni
mun elämä on ku sarjakuvaa kokoajan tapahtuu
värejä on paljon, sivut toisensa jälkeen vaihtuu
pakko nostaa päätä, katsoo ylöspäin
moneen kertaan mietin, miks asioille piti käydä näin
on niin paha olla, mä oon niin turhautunut
kaikki aina ihmettelee miks oon niin masentunut
ihmiset tuntee eri tavoin, itse tunnen voimakkaasti
siks pienet asiat otan joskus liian raskaasti
en puhuis rakkaudesta, jos en ois sitä tuntenut
enkä kaipais sitä, jos kukaan ei ois sitä multa pois ottanut