Kylläpä sitä ei taas saa nukuttua...
Pieni muotoista ahistusta ilmassa..
Se on taas tämä hetki kulkurisielun elämässä kun pitäis vaan päästä pois..
Edes hetkeksi.
Unohtaa kaikki ja paeta todellista elämää.
Mutta unohtuuko mikään sitten kuitenkaan?
Osa ehkä...Ja osa on poltettu surutta sydämmeen.
Miten se on ollutkin tähän asti niin helppoa jättää kaikki taakse ja jatkaa elämää isommalla teholla kun nyt ei saa aikaiseksi mitään?
Taivas alkaa punertaa
Kun mä ajan kohti pohjoista
Mä aion kai ajaa koko yön
Mä nautin polttaa ketjussa
Kun radiosta soi ne laulut
Joita messissä hoilataan
En katso peileihin
(Tahdon unohtaa)
Sut taakse jättäisin
Kaupunki on täynnä muistoja
(Mun on pakko päästä pois)
En tahdo niitä nyt kohdata
(Mun on pakko päästä pois)
Ja mä tiedän, tää on typerää
(Mut on pakko päästä pois)
Mä en jää
En perääs jäänyt katsomaan
Kun poistuit jälkeen suudelman
Sen parhaan, sen viimeisen
Mä koitin olla niin pirun vahva
Leuka pystyssä niellä tuskan
Mut kato mua, koiraa uitettua
Mailit taakse jää
(Kone alkaa nakuttaa)
Kaipuu hellittää
Kaupunki on täynnä muistoja
(Mun on pakko päästä pois)
En tahdo niitä nyt kohdata
(Mun on pakko päästä pois)
Ja vaikka huomenna on iisimpää
(Mun on pakko päästä pois)
Mä en jää
Ja kun aamulla aurinko nousee
Sun edestäsi herään taas
Vaikka kaupunkis taakse on jäänyt
En pysty sua unohtamaan