IRC-Galleria

Tosiasiassa

Kuin äänihuulesi eivät osaisi muodostaa sanaa, vaikka pystyt sen laulamaan, et kykene sitä sanomaan.
On suuri taito saada toinen tuntemaan itsensä alhaiseksi.
Minulle on helppo valehdella, tunteettomaksiko minua luulet?
Sylkeäsi naamallani minä nöyristelen jumaluuttasi, vaikka siitä on kauan kun viimeksi sait minut tuntemaan itseni kuningattareksesi.
Tosiasiassa minun tulisi hyväksyä se, etten ole se ainoa asia, jota maailmalta haluat.
Vihasta rakkauteen ja takaisin.
Sinä olet tuuli, pyörität, menet ja tulet miten haluat.
Sanomatta edes hyvää päivää.
Et tiedä mitä haluan, etkä osaa antaa mitä kaipaan.
En pyydä rikkauksia, en rakenna linnoja.
Anteeksi on vaikea antaa kun sitä ei ole minultakaan pyydetty.


27.06.2007

pettymys oli suurin yllätys

Ei vihasta, ei rakkaudesta, ei edes tuskasta virtaa kyyneleeni.
Pettymys totuutta suurempi ja painavempi.
Liiskaannun sen alla, sisään painuu rinta.
Maa tuoksuu tuoreelle, sateelle ja madoille.
Veri valuu naamalleni.
Punastun.
Ihmiset katselevat vierestä ja hokevat varoituksiaan.
Käskevät lapsiaan olla menemättä lähemmäs.
Mistä löydän totuuden?
-Puun alta kai
Elämään ei ole yhtä ratkaisumallia.
Päätät itse mikä on oikein.
Täydellisyys on monimutkaista ja sinä olet kaukana.
Kuinka monta persoonaa voi yhdellä ihmisellä olla?
Ja kuinka monta valhetta olen valmis nielemään kunnes uskon ettet rakasta minua?


27.06.2007

ei ihan 15 kesää

Hah!
Sinä lapsellinen mies.
Sinunko takiasi olen itkenyt?
Sinustako ovat pursunneet tuhannet huokaukset yksinäisiin öihin?
Mihin minä sinua tarvitsen?
Vain sinä pidit minua lämpimänä kun oli kylmä tammikuu.
Helmikuu, maaliskuu, huhtikuu, toukokuu ja kolmas kesä.
Sinuun luulin voivani laskea taakkani ja sinun viereesi olisin voinut riisua kenkäni.
Ei sekään riitä, ei mikään riitä.
Mutta rakkaus sinua kovempi ei saanut sinua luottamaan.
Tai minua uskomaan.
Sen hetken kun olit luonani, luulin sen merkitsevän jotain.
Menneisyys oli meitä vahvempi.


27.06.2007